Hevosen ähky on vatsaontelon kiputila, joka voi johtua useista syistä. Kivun taustalla voi olla suolisto-, mahalaukku-, vatsakalvo-, virtsatie- tai lisääntymiselinperäinen kipu.
Yleensä kipu on suolistoperäistä sijoittuen paksusuoleen tai toiseksi yleisimmin ohutsuoleen. Ummetus ja spasmodinen ähky ovat paljon yleisempiä ähkytyyppejä kuin asennonmuutokset ja tyrät. Yleensä Suomessa asuvan hevosen ähkyn taustalla on hiekka.
Ähkytyypit
60 % hevosen ähkyistä on paksusuoliperäisiä ja alle 30 % ohutsuoliperäisiä. Mahalaukkuperäisiä ähkyjä on alle 5 %, umpisuoliperäisiä alle 2,5 % ja pikkukoolonperäisiä alle 2 %. Peräsuoliperäisiä ähkyjä on alle 1 % kuten myös muiden tyyppien ähkyjä.
Mistä hevosen ähky johtuu?
Hevosen ähkyn taustalla on yleensä rutiineissa tapahtunut muutos. Ruokinnan, liikunnan ja ulkoilun muutokset ovat yleisiä ähkyn aiheuttajia. Usein tallipaikan ja/tai omistajan vaihtuminen aiheuttaa muutoksia rutiineissa, mikä voi johtaa ähkyyn.
Pelkästään jo uusi heinäerä saattaa olla ähkyn taustalla. Myös keväällä laidunkauden alkaessa ja syksyllä takaisin kuivaan rehuun siirtyessä hevonen on altis saamaan ähkyn.
Rutiinien muuttumisen lisäksi taustalla voivat olla hevosen hampaat. Huonojen hampaiden takia hevonen ei pysty pureskelemaan ruokaansa ja esimerkiksi kylmän veden juominen voi vihloa, minkä takia hevonen ei halua juoda. Veden puute ja huono juominen voivat osaltaan myös johtaa ähkyyn.
Toisinaan hevosen ähkyn aiheuttaa ahneus: hevonen voi ahneuksissaan syödä hiekkaa tai jotakin, mikä tukkii ruokatorven. Ruokatorven voi tukkia esimerkiksi omena tai rehupallo.
Toisinaan hevonen syö ahneuksissaan yksinkertaisesti liikaa, mistä seuraa mahalaukun impaktio eli mahalaukun “ummetus”.
Myös ruuansulatuskanavassa elävät madot voivat aiheuttaa vatsaontelon kipua esimerkiksi tukkimalla suolta tai aiheuttamalla limakalvoihin vaurioita. Ähkyn voi aikaansaada myös imppaaminen, puun pureminen ja muut syyt.
Hevosen ähkyn oireet
Hevosen ähkyn oireet ovat moninaisia, mutta usein helposti tunnistettavia. Usein hevonen ei syö tai ulosta normaalisti. Kuitenkin varsinkin ahneet hevoset saattavat syödä normaalistikin.
Kipuilun voimakkuus on myös yksilökohtaista ja myös rotueroja on havaittu. Toiset hevoset vaikuttavat todella kipeiltä jo lievän ähkyn takia, kun taas toiset voivat olla vähäoireisia, vaikka ähky olisi paha.
Ähkyinen hevonen voi olla levoton, kuopia, piehtaroida, makoilla, haukotella, potkia mahaansa tai katsella kylkiään. Toisinaan hevonen hikoilee tuskaisen olon takia tai sen vatsaontelo voi näyttää pullistuneelta. Ähkyyn voi liittyä myös yleinen apaattisuus tai levottomuus.
Mikäli hevosella havaitsee ihovaurioita, ovat ne merkki vakavasta kivusta. Kivun arvioimisessa kiinnitetään huomiota hevosen käytökseen, haavoihin, ruhjeisiin sekä kipuilmeeseen.
Hevosen kipuilme
Hevosen kasvoista voi nähdä useita eri merkkejä siitä, että hevonen kokee kipua. Merkit muodostavat hevosen kipuilmeen.
Hevosen kipua osoittaviin merkkeihin eli kipuilmeeseen lukeutuu:
- roikkuvat, epävalppaat korvat, jotka osoittavat sivulle
- huolestuneet silmäkulmat eli silmiä ympäröivät lihakset ovat kiristyneet
- intensiivinen katse
- jännittyneet ja kireät kasvolihakset
- medio-lateraalisesti laajentuneet sieraimet
- yhteen painetut huulet
- kulmikas turpa ja kiristynyt leuka
Hevosen ähkyn diagnosointi
Esitiedot, yleistutkimus, rektaalitutkimus sekä nenänieluletkutus ovat ähkydiagnostiikan kulmakivet, joita eläinlääkäri käyttää hyväkseen päästäkseen ähky-diagnoosiin.
Esitiedot
Tehdäkseen ähky diagnoosin, eläinlääkäri kyselee ensin hevosen esitiedot, joihin kuuluvat ikä, rotu ja sukupuoli, sekä oireiden laadun ja keston. Lisäksi eläinlääkäri haluaa tietää, millainen ruokinta hevosella on ja onko hevosen elämässä muuttunut jokin asia kuten ruokinta, ruoka tai ulkoilupaikka tai -määrä ja onko hevonen ollut hiekkatarhassa.
Omistajan olisi hyvä pystyä kertomaan eläinlääkärille myös hevosen madotus- ja hammashistoriasta sekä mahdollisesta ähkyhistoriasta. Eläinlääkäriä kiinnostaa myös, oireilevatko tallin muut hevoset.
Usein omistaja on parempi arvioimaan hevosensa vatsan täyttyneisyyttä kuin eläinlääkäri, joka ei tiedä, miltä kyseisen hevosen vatsa normaalisti näyttää.
Yleistutkimus
Esitietojen, subjektiivisen kivun arvioinnin ja vatsaontelon täyttyneisyyden arvioimisen lisäksi eläinlääkäri tekee hevoselle yleistutkimuksen. Yleistutkimuksessa havaitaan yleensä normaalia korkeampi syke sekä hengitystiheys, jotka kertovat kivusta, sekä epänormaalit suolistoäänet.
Rektaalitutkimus
Eläinlääkäri tekee myös rektalisointitutkimuksen, mikäli se on mahdollista ja turvallista suorittaa. Sitä varten tallilta olisi hyvä löytyä pakkopilttuu, mutta jos pakkopilttuuta ei ole, mahdollisuuksien mukaan voidaan hyödyntää esimerkiksi normaalia matalampi ovista ponikarsinaa tai heinäpaaleista tai purupaalista tehtävää potkusuojaa.
Eläinlääkäri arvostaa, mikäli hevosen omistaja on etukäteen jo selvittänyt, onko kyseisellä tallilla pakkopilttuu tai matalaovisempi karsina, jossa rektaalitutkimus voidaan suorittaa. Rektaalitutkimuksessa eläinlääkäri tutkii, ovatko vatsaontelon takaosan elimet oikeilla paikoillaan ja onko esimerkiksi suolessa tunnettavissa ummetusmassaa.
Nenäletkutus
Usein hevonen nenänieluletkutetaan eläinlääkärin toimesta, ja nenänieluletkutus voi toimia osaltaan hoitona, sillä se vähentää mahalaukun painetta, joka voi olla kivun taustalla. Jos nenänieluletkutuksessa ei havaita refluksia, voidaan hevosta nesteyttää letkun kautta eläinlääkärin toimesta.
Hevosen ähky – muut tutkimukset
Esitiedot, yleistutkimus, rektaalitutkimus sekä nenänieluletkutus ovat ähkydiagnostiikan kulmakivet.
Lisäksi mahdollisuuksien mukaan hevoselta voidaan ottaa verinäyte ja eläinlääkäri voi ultraäänikuvata hevosen suolistoa arvioidakseen suolen liikkeitä, läpimittaa, seinämän paksuutta sekä sisällön laatua. Myös mahalaukun täyttyneisyyttä, renolienaalitilaa, hiekan olemassaoloa ja vatsaontelon vapaan nesteen määrää voidaan arvioida ultraäänitutkimuksessa.
Yleensä ähkytutkimuksen yhteydessä aikuiselta hevoselta ei oteta röntgenkuvia. Jos kuitenkin on syytä epäillä, että hevonen on syönyt hiekkaa, voidaan röntgenkuvan avulla päästä diagnoosiin.
Hevosen ähkyn hoito
Ähkyn hoitoon vaikuttavia tekijöitä on useita. Kivun laatu ja sen voimakkuus ovat avainasemassa. Myös ähkytyyppi vaikuttaa. Osa ähkyistä on itsestään ohimeneviä eivätkä vaadi eläinlääkärin hoitoa.
Kotihoito
Kotihoitona voi kokeilla kävelytystä, paastoa ja juottamista. Hevoselle voi valmistaa makuvesiä, joiden avulla hevosen voi saada juomaan paremmin. Makuvesi valmistetaan lisäämällä veteen esimerkiksi omenamehua tai melassia.
Eläinlääkäri
Mikäli hevosen oireet ovat voimakkaita, hevonen on selvästi kipeä tai oireet eivät mene ohi, on viimeistään siinä vaiheessa syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin. Selviä merkkejä kivusta ovat esimerkiksi puuskuttaminen, maahan pyrkiminen, piehtarointi sekä mahan potkiminen. Myös korkea syke kertoo kivusta.
Hoito talliolosuhteissa voi riittää joissakin tapauksissa, mutta toisinaan hevonen tarvitsee sairaalahoitoa. Yleensä kuitenkin ähkyn hoidoksi riittää eläinlääkärin tekemä nesteytys ja kipulääkitys.
Tallilla eläinlääkäri voi hoitaa hevosen kipua lääkkein tutkittuaan hevosen. Mikäli omistaja on jo antanut hevoselle meloksikaamia kivunhoitoon, vaikeutuu hevosen hoitaminen. Useiden hevosomistajien kaapista löytyvä meloksikaami ei poista kipua yhtä hyvin kuin fluniksiini, jota eläinlääkäri antaisi. Fluniksiiniä ei kuitenkaan voida antaa talliolosuhteissa vuorokauden sisään meloksikaamin antamisesta.
Kivunhoidon lisäksi hevosta voidaan nesteyttää. Ummetuksen kohdalla suun kautta nesteytys on tehokkaampaa kuin suonensisäinen nesteytys, mutta se ei aina ole mahdollista. Suun kautta annettavien nesteiden kanssa on oltava varovainen, mikäli hevonen on voimakkaasti kipeä tai kipeytyy nesteytyksen seurauksena, hevosella on refluksia tai epäillään asennonmuutosta suolistossa. Eläinlääkäri arvioi tapauskohtaisesti nesteytyksen tarpeen ja toteutustavan.
Aiemmin ähkyjen hoidossa on käytetty paljon parafiiniöljyä. Nykyään sen käyttö eläinlääkärien toimesta on kuitenkin vähäisempää sen tehottumuuden ja riskien takia.
Ähkyilevälle hevoselle ei myöskään koskaan anneta psylliumjauhetta, jota sen sijaa voidaan käyttää hiekanpoistoon – mutta vain silloin, kun hevonen ei ähkyile. Psylliumia annetaan parin viikon kuureissa ja välissä pidetään tauko.
Laksatiivina voidaan antaa myös magnesiumsulfaattia, jonka kanssa jatkonesteytyksestä huolehtiminen on tärkeää.
Sairaalahoito
Ähkyhevonen syytä viedä sairaalahoitoon mahdollisuuksien mukaan, jos
- hevosta ei edellä mainituin keinoin saada kivuttomaksi
- eläinlääkäri toteaa sillä selvän asennonmuutoksen tai laajentuneita ohutsuolia
- hevonen refluksoi
- ultraäänikuvauksessa havaitaan hevosella selvä suolilama
- hevosen vatsaontelonäyte on epänormaali
Sairaalassa hevosta voidaan hoitaa lääkkein tai kirurgialla. Hevosen ähky vaatii harvoin leikkauksen, mutta hallitsemattoman tai pitkittyneen kivun, selvän asennonmuutoksen, kiertymäepäilyn, huonontuvan yleistilan, lieväoireisen pitkään jatkuneen hoitoon vastaamattoman ähkyn sekä toisinaan refluksin tai epänormaalin vatsaontelonäytteen takia kirurginen hoito on tarpeen.
Sairaalassa hevosen munuaisarvoja ja nesteytystasoa saadaan seurattua, ja voidaan käyttää eri lääkkeitä kuin pelkissä talliolosuhteissa. Useat kipulääkkeet voivat aiheuttaa munuaisvaurioita, ja siksi talliolosuhteissa joudutaan pallottelemaan usein epätietoisina kivun hallinnan ja munuaisten hyvinvoinnin välillä.
Ähkyleikkaukseen liittyy useita komplikaatioita, kuten leikkauksen jälkeinen suolilama, refluksi, vakava endotoksemia, tyrät sekä haavainfektiot. 20-30 % leikatuista hevosista kärsii ähkystä leikkauksen jälkeisen vuoden aikana.
Ähkyleikkauksen jälkeen hevonen viettää noin viikon sairaalahoidossa. Komplikaatiot pidentävät sairaalassa oloaikaa. Sairaalassa hevosen vointia seurataan ja hevosta tehohoidetaan nesteterapialla ja muulla tukihoidolla sekä totutaan takaisin ruokintaan.
Liikuntaa rajoitetaan leikkauksen jälkeen kolmen kuukauden ajan ja tämän jälkeen aloitetaan hitaasti paluu normaalin liikunnan pariin seuraavan kolmen kuukauden aikana.
Ähkyhevosen kanssa voidaan päätyä lopetukseen, mikäli hevosen kipu on hallitsematonta eikä omistaja halua lähteä viemään hevosta sairaalahoitoon tai mikäli hevonen on niin huonossa kunnossa, ettei sitä voida kuljettaa sairaalaan. Myös mahalaukun ja suolen repeämät johtavat eutanasiaan.
TassuApu on hyvä apuväline hevosen omistajalle
TassuAvussa voit pitää hevosen terveyspäiväkirjaa, jonne esimerkiksi hampaita koskevat muistiinpanot, ähkyoireet ja ähkyhistoria on vaivatonta kirjata ylös ja tarpeen vaatiessa ottaa esille.
Myös madotukset saa helposti kirjattua TassuAvun loishäätö-osioon, ja ruokapäiväkirjanpito onnistuu ravinto-osiossa. Muista kirjoittaa ylös myös esimerkiksi heinäerän vaihtuminen ja muut muutokset hevosen rutiineissa.
Näiden tietojen avulla on helpompi selvittää, mikä sinun hevosesi ähkyn aiheuttaja voisi olla, ja miten ähkyjä voitaisiin välttää tulevaisuudessa.
