Kissan aktivointi ja virikkeellistäminen ovat sisätiloissa hyviä vaihtoehtoja, kun kissa on liian arka lähtemään kodin ulkopuolelle tai ulos on muuten mahdoton tai vaikea mennä. Ulkoilu on erinomainen aktiviteetti kissoille, mutta se ei esimerkiksi kylmillä keleillä ole aina vaihtoehto, ja siksi on hyvä miettiä myös muita aktivointitapoja. Pieni sohvatiikeri on hyvä laittaa näkemään vaivaa ruokansa eteen, liikkumaan ja touhuamaan, koska silloin se pysyy henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Kissan aktivointi ja virikkeellistäminen myös ehkäisee käytösongelmia.
- Perusteet kissan aktivoinnille
- Aktivoinnin puute, tylsistyminen ja häiriökäyttäytyminen
- Ruoka ja herkut
- Saalislelut
- Temppuilu
- Lajikäyttäytyminen ja sisustus
- Kavereista seuraa
Perusteet kissan aktivoinnille ja virikkeellistämiselle
Kissan aktivoinnilla tarkoitetaan ihmisen ohjaamaa toimintaa, kun taas virikkeellistäminen on eläimen itsenäistä käyttäytymistarpeiden toteuttamista.
Kun mietitään, millaisia aktiviteetteja ja virikkeitä kissalle voisi järjestää, on hyvä pitää mielessä kissan fysiologia ja luontainen käyttäytyminen. Kissa on sekä peto että saaliseläin, ja luontaisesti hämäräeläin. Se ei viihdy lattiatasossa ja erottaa tilan hyvin kolmiulotteisesti. Kissa on tehokas saalistaja ja täysin lihansyöjä. Luonnossa kissalla on laaja reviiri. Kissa ei ole laumaeläin, vaikka onkin sosiaalinen eläin.
Lajityypilliset käyttäytymistarpeet ovat eläimen hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä toteuttaa. Aina lopputulos ei ole merkitsevä, vaan jo itse tekeminen on palkitsevaa. Kissan ei esimerkiksi tarvitse saada aina saalista kiinni saadakseen tarpeensa tyydytettyä.
Saalistusketjuun kuuluu useita vaiheita: saaliin paikallistaminen, vaaniminen, hyökkääminen, tappaminen ja syöminen. Saalistusleikeissä ja kissan aktivoinnissa kannattaa ottaa vaihtelevasti huomioon eri vaiheet saalistusketjusta. Kissan lajinomainen ravinnonhankinta sisältää lyhyitä, mutta nopeita pyrähdyksiä.
Kissan aktivoinnin ja virikkeiden puute voi johtaa tylsistymiseen ja häiriökäyttäytymiseen
Mikäli kissa ei saa tarpeeksi aktivointia tai virikkeellistämistä, se tylsistyy ja turhautuu. Riippuen kissan luonteesta, se reagoi tylsyyteen eri tavoilla. Tylsistynyt kissa voi esimerkiksi olla huomionhakuinen, käyttäytyä aggressiivisesti tai olla normaalia passiivisempi, jolloin kissa nukkuu ja lepäilee turhan paljon.
Huomionhakuinen kissa voi esimerkiksi maukua enemmän, tiputella tavaroita, hyppiä kielletyille tasoille tai tehdä muita kiellettyjä asioita, joihin se tietää omistajansa puuttuvan ja saavansa täten huomiota.
Lisäksi tylsistynyt kissa voi esimerkiksi pestä liikaa itseään tai pissailla vääriin paikkoihin. Häiriökäyttäytymisen taustalla voivat olla myös muut syyt kuin aktivoinnin/virikkeellistämisen puute, esimerkiksi virtsatietulehdus tai kipu nivelrikon takia.
Kissan aktivointi ruualla ja herkuilla
Kissan pääasiallinen tehtävä on saalistaminen. Se on kissalle vastaava tarve kuin koiralle tarve ulkoilla. Tämä metsästämiskäytös vapauttaa kissan elimistössä hyvänolonhormoneita ja parantaa monella tapaa kissan elämää. Kissalle on hyvä järjestää mahdollisuus tyydyttää tätä tarvetta, sillä luontaisten tarpeiden toteuttamisella on suuri vaikutus kissan hyvinvointiin. Saalistusvietin herättää yleensä pieni, vikkelästi liikkuva kohde.
Markkinoilla on erilaisia kissan aktivointileluja. Usein aktivointileluun piilotetaan kissalle ruokaa tai herkkuja, ja sitten kissan annetaan pähkäillä, miten se saa ruuan ulos lelusta. Tarjolla on esimerkiksi monenlaisia palloja, joiden sisään pieniä ruokapaloja voidaan laittaa, ja kissan pyörittäessä palloa, ruokapaloja putoaa kissan saataville. Lisäksi on erilaisia pulmapelejä ja aktivointikuppeja, mutta voi aktivointileluja tehdä itsekin.
Vessapaperirullan hylsy, jonka sisään laitetaan nameja ja päät rytistetään, voi yksinkertaisuudessaan toimia erinomaisena leluna kissalle. Kiinnitä huomiota lelujen turvallisuuteen ja kissan saamaan ruuan kokonaismäärään – myös aktivointileluissa saatu ruoka tulee laskea mukaan päivittäiseen annokseen eikä herkkuja tule antaa liikaa.
Kissalle voi myös heitellä kuivanappuloita tai herkkuja, joita kissa pääsee metsästämään ja siinä toteutuu koko saalistusketju kaikkine vaiheineen .
Kissan aktivointi saalisleluilla
Muita saalistus-käyttäytymistä stimuloivia leluja ovat erilaiset saalislelut, kuten höyhenhuiskut tai narun päähän kiinnitetty lelut. Tällaiset lelut jäljittelevät saaliseläimiä ja mahdollistavat vauhdikkaat leikit. Leluja kannattaa liikuttaa nykivästi ja välillä pysäyttäen, eikä saaliin piiloutumista tule unohtaa.
Osa leluista vaatii aktiivista leikittämistä omistajan toimesta, mutta tarjolla on myös leluja, jotka eivät vaadi omistajalta osallistumista. Jotkut kissat oppivat antamaan leluilleen vauhtia itse, mutta kissa yleensä arvostaa enemmän, jos se pääsee touhuamaan omistajansa kanssa. Kissan kanssa olisikin hyvä leikkiä päivittäin.
Kissalle kannattaa hankkia erilaisia leluja, ja antaa niitä vuorotellen kissan käyttöön. Näin kissan mielenkiinto pysyy yllä paremmin eivätkä lelut jää niin helposti vain lojumaan lattialle.
Kissaa ei kannata opettaa saalistamaan sormia eikä leikkimään ihmisen kädellä. Aikuinen kissa, joka hyökkäilee käsien kimppuun, ei ole miellyttävä lemmikki. Kissaa ei tule yllyttää edes pentuna puremaan tai kynsimään käsiä, jalkoja tai varpaita. Jos kissa innostuu hyökkäämään raajojen kimppuun, jätä kissa huomiotta tai siirrä sen huomio sallittuihin leluihin. Yöaikaan tapahtuvalle hyökkäilylle parempi vaihtoehto on huomiotta jättäminen, jottei kissa opi, että se saa huomiota tällaisella toiminnalla.
Kissan aktivointi tempuilla
Kissalle voi opettaa myös erilaisia temppuja, jolloin voidaan hyödyntää kissalle luontaista ongelmaratkaisukykyä. Temppujen opettelu tarjoaa hyvää aivotyötä kissalle ja vahvistaa sen suhdetta omistajaan. Ja mikäpä sen hauskempaa kuin esitellä kavereilleen ja sukulaisilleen, miten on opettanut kissansa vaikka istumaan, pyörimään ja antamaan tassua käskystä.
Temppujen lisäksi kissalle voidaan opettaa arjessa hyödyllisiä taitoja, kuten kynsien leikkaamista ja hampaiden pesua. Kissaa kouluttaessa se palkitaan toivotusta käytöksestä ja epätoivottu käytös jätetään huomiotta – älä rankaise kissaa. Opettelussa edetään tarpeeksi hitaasti ja pienin askelin.
Kuten koirien kanssa, myös kissojen kanssa voi harrastaa agilityä tai esimerkiksi nose workkia. Agilityssä kissa pääsee aivotyön lisäksi täyttämään liikkumistarvettaan. Nose workissa sen sijaan kissa pääsee toteuttamaan ympäristön tutkimistarvettaan.
Lajikäyttäytymisen huomioiminen kodin sisustuksessa
Kodin sisustuksessa kannattaa ottaa huomioon kissalle tyypillinen lajikäyttäytyminen. Kissalla on saalistamisen lisäksi luontainen tarve raapia, joten kissa on syytä ohjata raapimaan sallittua kohdetta. Lisäksi kissalla on tarve tutkia ympäristöään, joten muuttuvalla ympäristöllä voi virikkeellistää kissaa. Jotkut kissat voivat myös stressata muuttuvaa ympäristöä, mikä kannattaa ottaa oman kissan kohdalla huomioon.
Kissalla on myös tarve peittää jätöksensä, joten kissan hiekkalaatikkoon tulee laittaa riittävän paksu kerros kissanhiekkaa. Hiekkaa tulisi olla minimissään 5–7 cm, mutta huomattavasti paksumpikin kerros on usein hyvä ajatus.
Kissalle kannattaa hankkia kunnollinen raapimispuu, johon se saa luvallisesti teroittaa kynsiään. Raapimispuun tulee olla tarpeeksi korkea ja tukeva, jotta kissa voi asettua koko pituudella raapimaan ja nojata koko painollaan raavittavaan kohteeseen. Yleisin syy kiipeilypuun käyttämättömyydelle on sen väärä sijoituspaikka. Koita tällöin siirtää kiipeilypuu toiseen paikkaan. Toiset kissat eivät tykkää raapia raapimapuuta, vaan ne raapivat mieluummin raapimistasoja.
Kissat nauttivat ympäristön tapahtumien tarkkailemisesta. Voikin siis olla viisas ajatus sijoittaa kissalle mukava löhöilypaikka ikkunan eteen, josta se pääsee seuraamaan myös kodin ulkopuolisia tapahtumia. Jotkut kissat kuitenkin turhautuvat esimerkiksi nähdessään ikkunasta linnun, kun ne eivät pääse hyökkäämään saaliin kimppuun. Turhautuneen kissan voi kuulla säksättävän.
Ympäristön tarkkailun lisäksi useimmat kissat nauttivat kiipeilemisestä ja viihtyvät korkeissa paikoissa. Kissalle voi rakentaa erilaisia kiipeilymahdollisuuksia seinille sijoitettavilla hyllyillä. Omistajan kannattaa järjestää myös jokaiselle kissalleen rauhallinen, turvallinen nukkumapaikka. Jos pesään on vain yksi kulkuaukko, voi herkkä kissa kokea olevansa siellä ansassa ja jättää pesän käyttämättä. Tämä kannattaa ottaa huomioon järjestäessään kissalle turvallista nukkumapaikkaa.
Kaverin seura piristää
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä keinona kissan aktivoimisessa toimivat (laji)kaverit. Mikäli kissa tulee muiden kissojen kanssa toimeen, on lajikaveri hyvä tylsyyden karkoittaja. Jotkut kissat oppivat leikkimään myös koirien tai muiden perheen lemmikkien kanssa.
Tyypillisesti leikkikäyttäytymistä nähdään nuorilla kissoilla, mutta leikkisyys jatkuu läpi kissan elämän. Leikkiminen kompensoi saaliskäyttäytymistä. Kaikki kissat eivät kuitenkaan tule toimeen muiden kissojen kanssa ja toisiin kissoihin tottumattomalla kissalle kissakaveri voi olla stressin aiheuttaja.
Aktivoimalla kissaa päivisin voi vähentää yöllisen riehumisen riskiä. Kissanpentu kannattaa väsyttää kunnolla illalla leikkimällä sen kanssa. Tietenkään vain iltaan sijoittuva leikkihetki ei riitä, mutta iltaan kannattaa sijoittaa kuitenkin kunnolla energiaa purkava leikkituokio. Jahtaus- ja saalistusleikkien lisäksi kannattaa antaa kissalle aivojumppaa, eli hyödyntää erilaisia aiemmin mainittuja kissan aktivointileluja.
Aktivoinnin vaikutusta ja edistymistä voit kartoittaa TassuAvun treeni- ja aktivointitoimintojen avulla.
Lähteet
Bradshaw J. Behaviour of Cats. The Ethology of Domestic animals. 2. painos. Introductory Text. Toim. P. Jensen, CABI, 2009.
Ellis S. Environmental Enrichment: Practical Strategies for Improving Feline Welfare. Journal of Feline Medicine and Surgery 2009, 11(11): 901-912.
Ellis S., Rodan I., Carney H., Heat S., Rochlitz I., Shearburn L. Sundahl E. ja Westropp J. AAFP and ISFM Feline Environmental Needs Guidelines. Journal of Feline Medicine and Surgery 2013, 15: 219–230.
Heath S. Behaviour problems and welfare. In The welfare of cats. Springer, Dordrecht 2007: 91-118.
Herron M. & Buffington C. Environmental Enrichment for Indoor Cats. Compendium (Yardley, PA). 2010, 32.
Miller K & Watts K. Environmental and behavioral enrichment for cats. Animal Behavior for Shelter Veterinarians and Staff, toim. Emily Weiss, Heather Mohan-Gibbons, Stephen Zawistowski, John Wiley & Sons, 2015: 234-248.
Jaana Pohjola 2013. Kissan virikkeet ja aktivointi. (Viitattu 18.2.2021)
Kirjoittaja
Tuulia Aherikko, ELL eläinlääkäri, koirakasvattaja (kennel Tuituin) ja eläintenkouluttajan ammattitutkinto -opiskelija
