Koirat ja kissat voivat saada lämpöhalvauksen kesähelteillä. Koiran ruumiinlämmön nouseminen yli 41°C on hengenvaarallista ja kissalla jo 40°C on erittäin vakavaa. Pitkän talven jälkeen helle on monelle suomalaisille tervetullutta, mutta lämpö aiheuttaa myös huolta lemmikin pärjäämisestä kuumalla.
Lämpöhalvauksen kehittyminen koiralle ja kissalle
Koirien lämmönsietokyky vaihtelee ja usein vuoden ensimmäiset lämpimät päivät ovat kaikista pahimpia, kun koirat eivät ole tottuneet lämpöön. Lämpöhalvauksen kohdalla tärkeintä on ennaltaehkäisy. Tärkeimpiä ennaltaehkäisyn keinoja ovat liiallisen rasituksen välttäminen, riittävä nesteensaaminen ja viileässä ympäristössä oleminen.
Lämpöhalvaukselle riskialttiita ovat varsinkin lyhytkuonoiset, vanhat, nuoret ja sydänvikaiset koirat. Stressi on myös yksi erittäin suuri lämpöhalvaukselle altistava tekijä, joten esimerkiksi kesän kilpailuissa kannattaa kiinnittää normaalia arkea enemmän huomiota koiran viilentämiseen ja lämpöhalvauksen ennaltaehkäisyyn.
Kun lämpötila kohoaa tarpeeksi, elimistön proteiinit alkavat tuhoutumaan. Etenkin aivot ja sydän ovat herkkiä liialliselle lämmönnousulle.
Koira ei hikoile samalla lailla kuin ihminen, vaan läähättämisellä on suuri merkitys koiran ruumiinlämmön säätelyssä. Läähättäminen poistaa nestettä elimistöstä, joten on erittäin tärkeää huolehtia koiran nesteen saamisesta. Myös koiran tassujen anturoiden ja isojen verisuonten kautta poistuu jonkin verran lämpöä ympäristöön haihtumalla. Kissalla lämmön poistuminen tapahtuu ainoastaan polkuanturoiden kautta.
Mitä kuumempi ympäristö, sitä heikommin liiallinen lämpö poistuu kissan ja koiran kehosta. Myös lenkkeily ja muu aktiivisuus kuumalla ilmalla nostaa lemmikin lämpötilaa ja lämmön poistumisen merkitys lisääntyy. Äärimmäisissä tapauksissa eläin voi saada lämpöhalvauksen.
Lämpöhalvauksen oireet koiralla ja kissalla
Lämpöhalvauksen oireet ovat sekä kissalla että koiralla samankaltaiset. Ensioireita ovat yleensä voimakas läähättäminen ja korkea sydämen syke: eläin läähättää voimakkaasti ja kuolaa sekä on selvästi levoton ja stressaantunut. Käytös voi olla myös uupunutta ja poissaolevaa. Joskus koira voi kuolata runsaasti, oksentaa tai ripuloida. Suun limakalvojen väri muuttuu usein kirkkaamman punaiseksi ja limakalvot voivat kuivua.
Pidemmälle ehtineessä lämpöhalvauksessa oireena on myös hoipertelua, voimattomuutta sekä pahimmillaan tajunnan muutoksia. Näin pitkälle ehtiessään lämpöhalvaus vaatii jo nopeaa ensiapua.
Koiran ja kissan ensiapu lämpöhalvauksessa
Jos on aihetta epäillä lämpöhalvausta, ensiapu on aloitettava välittömästi. Lemmikki viedään viileämpään paikkaan, ja sitä aletaan viilentämään viileällä, muttei heti kylmällä, vedellä. Kylmää voi käyttää totuttelun jälkeen. Apuna voi käyttää esimerkiksi meri- tai järvivettä tai märkiä pyyhkeitä, jos suihkua ole saatavilla.
Kissa ei välttämättä suostu kasteltavaksi, mutta jos se onnistuu, niin erityisesti tassuja kannattaa valella viileällä vedellä. Myös tuulettimen ilmavirran voi laittaa puhaltamaan eläintä kohden.
Kannattaa viilentää varsinkin alueita, joissa on vähän karvaa eli esimerkiksi mahanalusta ja sisäreisiä. Myös kaulan sivuilla kulkevien isojen verisuonten viilentäminen auttaa, sillä ne kuljettavat verta mm. aivoihin. Viilentämällä näiden isojen verisuonten verta saadaan aivoihin kulkemaan viileämpää verta ja vähennettyä aivoissa tapahtuvaa proteiinien tuhoutumista. Lemmikille on hyvä tarjota juotavaa, jos sen tajunnantaso on normaali.
Lämmön mittaaminen peräsuolesta on hyödyllistä. Niin koiran kuin kissan normaali ruumiinlämpö on noin 38-39°C. Koiran ruumiinlämmön nouseminen yli 41°C on hengenvaarallista, ja kissalla jo 40°C on erittäin vakavaa.
Jos tilanne vaikuttaa vakavalta ja oireet ovat pahoja, koira esimerkiksi kouristelee, tulee suunnata eläinlääkärille. Siellä koiralle voidaan mm. antaa nestettä suonensisäisesti ja verikokeella tutkia sisäelimien tilaa. Eläinlääkäriä on ainakin hyvä konsultoida puhelimitse, sillä hän voi tarjota lisäohjeita ensiapuun ja jälkihoitoon.
Koiran tai kissan viilentäminen helteellä lämpöhalvauksen estämiseksi
Paras keino välttää koiran tai kissan lämpöhalvaus on ennalta ehkäistä sen syntyminen. Mikäli koira pitää uimisesta, on se hyvä keino viilentää ja helpottaa lemmikin oloa kuumalla ilmalla. Voit lukea koiran uittamisesta lisää täältä. Kissat eivät yleensä pidä vedestä, joten on tärkeää, että niillä on tarpeeksi varjoisia paikkoja, jossa levätä helteellä.
Juomavettä tulee olla aina saatavilla, ja sitä on hyvä ottaa myös lenkille mukaan. Juomaveteen voi laittaa jääpaloja, jolloin vesi pysyy viileämpänä ja raikkaampana pidempään. Läähättäminen poistaa nestettä elimistöstä, joten on erittäin tärkeää huolehtia nesteen saamisesta. Kaikki koirat eivät osaa itsenäisesti juoda tarpeeksi kuumalla kelillä, vaan niille kannattaa tarjota esimerkiksi niin sanottua makuvettä. Makuvettä voi valmistaa sekoittamalla veteen esimerkiksi tonnikalaa tai herkkuja.
On olemassa myös erilaisia viilennysmattoja, joita käytetään erityisesti koirilla. Tällainen esimerkiksi auton penkille tai lepopaikalle asetettava viilentävä matto helpottaa tehokkaasti koiran oloa kuumalla ilmalla esimerkiksi mökkimatkalla.
Tärkeää on myös, ettei liian lämpimällä ilmalla tehdä fyysisesti rankkoja lenkkejä, treenejä tai leikitetä lemmikkiä liian rajusti. Selvää on tietysti myös se, ettei eläintä jätetä yksin autoon, joka kuumenee todella nopeasti auringonpaisteessa, mutta myös varjossa. Viilennyksen monista eri keinoista voi lukea lisää täältä.
Kirjoittaja
Tuulia Aherikko, ELL eläinlääkäri, koirakasvattaja (kennel Tuituin) ja eläintenkouluttajan ammattitutkinto -opiskelija