Koiran epilepsia on yksi koirien yleisimmistä kroonisista hermostollisista sairauksista, jossa aivoissa esiintyy toimintahäiriöitä. Nämä aivojen toimintahäiriöt saavat aikaan epileptisiä kohtauksia. Kyseessä on monimuotoinen sairaus, joka voidaan luokitella eri tavoilla.
- Aiheuttajat
- Oireet
- Yleistynyt ja paikallinen kohtaus
- Kohtauksen kesto ja ajankohta
- Diagnosointi
- Hoito
- Mitä tehdä koiran saadessa epileptisen kohtauksen
Mitä epilepsia on?
Koiran epilepsia on aivojen sairaus, jossa koiralla on pitkäkestoinen (krooninen) taipumus saada epileptisiä kohtauksia. Näiden kohtausten taustalla voi olla monta eri sairautta, joita yhdistää lisääntynyt kohtausalttius. Eläimillä epilepsiaksi määritellään tilanne, jossa eläin on saanut vähintään kaksi kohtausta vähintään 24 tunnin välein.
Puhdasrotuisilla koirilla epilepsian esiintyvyys on keskimäärin 0,5–5 %. Joillakin roduilla kuten belgianpaimenkoirilla ja beagleilla se on kuitenkin huomattavasti korkeampi.
Epilepsian tyyppistä oireilua voivat aiheuttaa myös muut sairaudet, joiden oireet on hyvä erottaa epilepsiakohtauksesta. Kaikki kohtaukset eivät siis ole epilepsiaa!
Vestibulaarioireet voivat olla kohtauksenomaisia ja esimerkiksi sydämenvajaatoiminta ja tietyt aineenvaihdunnalliset ongelmat voivat aiheuttaa koiran pyörtymistä. Myös narkolepsia, kompulsiivinen eli pakonomainen käytös, metabolinen kollapsi ja paroksysmaaliset liikehäiriöt tulee erottaa epilepsiasta, ja ne voivat näyttää samankaltaisilta.
Reaktiiviset kohtaukset ovat aivojen ulkopuolisen tekijän aiheuttamia eli itse aivot ovat normaalit. Esimerkiksi aineenvaihdunnalliset sairaudet, kuten myrkytys tai alhainen verensokeri, voivat aiheuttaa reaktiivisia kohtauksia. Kohtaukset loppuvat, kun häiriötila korjataan eli esimerkiksi verensokeri nousee normaalille tasolle.
Koiran epilepsian aiheuttajat
Aiheuttajan mukaan epilepsia voidaan jakaa rakenteelliseen ja idiopaattiseen eli itsesyntyiseen epilepsiaan. Lisäksi epilepsiaan luetaan myös ”reaktiiviset kohtaukset”, joiden taustalla voivat olla esimerkiksi myrkytys tai aineenvaihdunnalliset häiriöt, kuten liian alhainen verensokeri.
Yleensä aivojen jonkin alueen hermosolujen, useimmiten isoaivokuorikerroksen, liiallinen yhdenaikainen aktiivisuus aiheuttaa epileptisen kohtauksen – se mistä liiallinen aktiivisuus aiheutuu, vaihtelee eikä syitä täysin tunneta.
Idiopaattinen epilepsia on “vain epilepsiaa” eli koiralla on alentunut kohtauskynnys, muttei muuta vikaa aivoissa. Idiopaattisella epilepsian taustalla voi olla geneettinen tausta, geneettiseksi epäilty tausta tai tuntematon tausta.
Tällä hetkellä tunnetaan jo muutamia geenejä, joiden on todettu aiheuttavan epilepsiaa. Eri roduilla on havaittu eri geenejä, jotka aiheuttavat epilepsiaa. Useimmiten epilepsian tekijät ovat vielä epäselvät. Idiopaattisessa epilepsiassa koiralla ei ole muuta aivosairautta tai muita neurologisia oireita.
Rakenteellisen epilepsian taustalla voivat olla aivojen verenkierron häiriöt, tulehdukselliset sairaudet, kasvaimet, aivojen kehityshäiriöt, pään trauma tai aivojen rappeumasairaudet. Myös rakenteellinen epilepsia voi olla perinnöllistä, jos epilepsiaa aiheuttava rakenteellinen muutos aivoissa on periytyvä.
Koiran epilepsia – oireet
Epileptiset kohtaukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Koiran epilepsiaan kuuluvat:
- edeltävät oireet eli preiktaalioireet
- kohtausoireet eli iktaalioireet itse kohtauksen aikana
- kohtauksesta toipuminen eli postiktaalioireet
Ennen varsinaista kohtausta voidaan huomata koiran olevan poissaoleva, levoton tai se voi hakeutua omistajansa seuraan tai piiloutua. Koira voi myös esimerkiksi oksentaa. Koska epilepsian kohtauskeskus on samalla koiralla tietyssä kohtaa aivoja, aiheutuu tietylle koiralle yleensä aina samanlaiset oireet ennen kohtausta. Kohtausta edeltävien oireiden samanlaisuus viittaavat enemmän epilepsiaan kuin muita kohtauksia aiheuttaviin tiloihin.
Epileptisen kohtauksen aikana koiralla voi olla paikallisia hyvin lieviä motorisia eli liikehermojen oireita kuten pään nykimistä tai oireet voivat olla isompia ja koira voi kouristella lähes koko kehollaan. Vaihtoehtoisesti koira voi menettää lihasjännityksen kokonaan ja olla veltto.
Koira voi kuolata, ulostaa, virtsata tai oksentaa. Epilepsia voi aiheuttaa myös erilaisia käytösoireita kuten selittämättömiä pelkotiloja, levottomuutta sekä ahdistuneisuutta. Toisilla koirilla epileptiset kohtaukset voivat olla ns. poissaolokohtauksia.
Myös kohtauksen jälkeen koiralla voi esiintyä muutoksia käytöksessä: koira saattaa olla sekava, poissaoleva, aggressiivinen tai väsynyt tai sillä voi olla tasapainon kanssa ongelmia. Kohtauksen jälkeen esiintyvät oireet viittaavat myös enemmän epilepsiakohtaukseen kuin muihin kohtauksiin.
Yleistynyt ja paikallinen kohtaus
Koiran epilepsiakohtauksia on kahta päätyyppiä: yleistyneitä ja paikallisia kohtauksia.
Yleistynyt epilepsiakohtaus
Yleistyneessä kohtauksessa ensimmäiset oireet viittaavat molempien aivopuoliskojen normaalia suurempaan aktiivisuuteen. Koira voi olla tajuton tai poissaoleva.
Yleisin kohtaustyyppi on toonis-klooninen eli ensin raajat jäykistyvät ja sitten nykivät rytmisesti. Myös autonomisen eli ei-tahdonalaisen hermoston oireet, kuten syljeneritys, virtsaaminen ja ulostaminen, ovat yleistyneelle kohtaukselle tyypillisiä.
Paikallinen epilepsiakohtaus
Paikallisessa kohtauksessa alkuoireet sen sijaan viittaavat vain toisen aivopuoliskon epänormaaliin aktiivisuuteen. Koiran tajunnantaso voi olla normaali tai alentunut. Oireet vaihtelevat sen mukaan, missä osassa aivoja epänormaali aktiivisuus on.
Paikallisessa epilepsiakohtauksessa koiralla on paikallisia motorisia oireita, kuten pään kääntymistä sivulle, yhden jalan nykimistä, pureskeluliikkeitä tai kasvolihasten nykimistä, tai koiralla voi olla paikallisia sensorisia oireita, kuten epänormaaleita tuntemuksia, esimerkiksi visuaalisia tuntemuksia, joita tosin on vaikea huomata koiralla. Visuaaliset tuntemukset voi huomata käytösmuutoksena, mutta ne voivat myös jäädä omistajalta helpommin huomaamatta.
Paikalliset oireet voivat olla myös autonomisen hermoston oireita, jolloin koiran syljeneritys on runsaampaa ja sen sylkirauhaset ovat suurentuneet.
Paikallinen kohtaus voi yleistyä ja muuttua yleistyneeksi kohtaukseksi.
Kohtauksen kesto ja ajankohta
Epilepsiakohtaus tulee tyypillisesti levossa, yleensä ilta-aikaan ja aamuyöstä. Jos kohtaus tulee aina lenkillä tai liikunnan yhteydessä, herää kysymys, onko kyseessä sittenkään epilepsia vai aiheuttaisiko joku muu sairaus kohtaukset – epilepsiakohtaukset tulevat yleensä spontaanisti.
Esimerkiksi narkolepsia ja katapleksia esiintyvät koiran kiihtyessä, tyypillisesti ruokintatilanteessa. Kuitenkin myös epilepsiakohtaus voi olla tiettyjen tekijöiden laukaisema.
Kohtaus kestää yleensä muutamista sekunteista muutamiin minuutteihin. Mikäli kohtaus kestää yli 5 minuuttia, on syytä hakeutua eläinlääkäriin välittömästi. Yli 30 minuuttia kestävää kohtausta kutsutaan “status epileptikukseksi” eli pitkittyneeksi kohtaukseksi. Kun kohtauksia esiintyy 24 tunnin sisällä enemmän kuin yksi, puhutaan kohtausryppäästä.
Koiran epilepsia – diagnosointi
EEG eli aivosähkökäyrä kohtauksen aikana on ainoa varma tapa diagnosoida epilepsia, mutta sitä ei saada yleensä tehtyä. Siksi koiran epilepsia-diagnoosin tekeminen perustuukin pitkälti muiden kohtauksia aiheuttavien mahdollisten syiden poissulkemiseen, sillä useat elimelliset ja aineenvaihdunnalliset syyt voivat aiheuttaa epileptistyyppisiä kohtauksia (reaktiiviset kohtaukset).
Koiralle tehdään kliininen sekä neurologinen tutkimus, ja voidaan tutkia myös veri- ja virtsanäytteitä. Esimerkiksi veren elektrolyyttihäiriöt, kuten liian alhainen natrium- tai kalsiumpitoisuus voivat aiheuttaa reaktiivisia kohtauksia.
Reaktiivisen kohtauksen taustalla voi olla myös hapen tai tiamiinin (B1-vitamiini) puutos, hepaattinen enkefalopatia, ureeminen enkefalopatia, kilpirauhasen vajaatoiminta tai aiemmin mainittu alhainen verensokeri tai myrkytykset, joita aiheuttavat esimerkiksi hyönteismyrkyt ja mykotoksiinit eli homesienet ja homemyrkyt.
Tarvittaessa tehdään jatkotutkimuksia kuten magneettikuvaus, selkäydinnäytteen tutkiminen tai aivosähkökäyrä.
Aivojen magneettikuvaus on yleensä tarpeellinen, kun kohtausten alkaessa koira on alle 6 kuukauden tai yli 6 vuoden ikäinen, koiralla esiintyy kohtausten välillä hermostollisia puutoksia, ensimmäinen kohtaus on pitkittynyt tai kohtausrypäs tai jos koiralle on aiemmin tehty idiopaattisen epilepsian diagnoosi, mutta ei olla saatu vastetta lääkehoitoon.
Rakenteellinen epilepsia voidaan todeta diagnostisen kuvantamisen avulla. Silloin koiran aivoista voidaan löytää kehityshäiriö, epänormaali rakenne tai verenkierron muutoksia tai epilepsian taustalla saattaa olla päähän kohdistunut trauma, joka havaitaan kuvantamisen seurauksena.
Kun rakenteelliset aivosairaudet ja metaboliset sekä toksiset syyt on suljettu pois, jäljelle jää idiopaattinen epilepsia. Idiopaattisen epilepsian diagnoosin teossa huomioidaan kohtausten tyypillinen alkamisikä (6kk–6v) sekä esimerkiksi se, onko sukulaisilla todettu idiopaattista epilepsiaa. Koiran tulee olla saanut vähintään kaksi kohtausta vähintään 24 tunnin välein ja koiran kohtausten välinen eli interiktaalinen EEG on normaali.
Mikäli koira saa kohtauksen, omistajan kannattaisi ottaa siitä video. Videon avulla eläinlääkärille on helpompi näyttää, millaisen kohtauksen koira sai.
Koiran epilepsia – hoito
Koiran epilepsiaa voidaan hoitaa lääkkeellisesti sekä joissain tapauksissa lääkkeettömästi.
Epilepsian lääkehoito koiralla
Idiopaattista epilepsiaa voidaan hoitaa lääkkein, ja lääkitys on usein pitkä, jopa elinikäinen. Aina ei kuitenkaan aloiteta heti lääkitystä ja toisinaan lääkkeiden käyttö voidaan lopettaa eläinlääkärin tekemän hyöty/haitta-arvion perusteella.
Yleensä koiralle aloitetaan lääkitys, mikäli kohtauksia tulee useammin kuin kuuden viikon välein (useammin kuin kerran kolmessa kuukaudessa) tai jos koiralla on ollut pitkittynyt kohtaus tai kohtausrypäs. Myös pahenevat epilepsiakohtaukset (kohtauksen kesto pitenee/kohtauksia tulee useammin/kohtausoireet vakavampia) ja yli vuorokauden jatkuvat tai vakavat kohtauksen jälkeiset oireet, kuten sokeus ja aggressiivisuus, johtavat yleensä lääkityksen aloittamiseen.
Lääkityksen tavoitteena on harventaa kohtaustiheyttä ja lieventää kohtauksia, mutta toisaalta halutaan minimoida lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset. Lääkityksen avulla kohtausten määrä, kesto ja voimakkuus yleensä vähenevät, ja lääkityksellä pyritään vähentämään aivoihin aiheutuvia rakenteellisia ja toiminnallisia vaurioita, joita kohtaukset aiheuttavat. Pitkittynyt kohtaus voi johtaa jopa kuolemaan.
Lääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia, kuten runsasta juomista ja virtsaamista sekä väsymystä tai rauhattomuutta, esiintyy varsinkin lääkehoidon ensimmäisen kuukauden aikana.
Epilepsialääkityksellä olevan koiran kanssa on aiheellista käydä eläinlääkärissä kontrollikäynneillä, joissa voidaan esimerkiksi verikokein tarkistaa maksan tilanne – yleisesti epilepsian hoidossa käytetty fenobarbitaali on maksatoksista ja lääkeannos pyritään siksi pitämään mahdollisimman alhaisena. Alussa kontrollikäyntejä on tiheämmin, myöhemmin niitä voidaan pidentää. Kuitenkin kontrollikäyntien välillä on maksimissaan noin 6–12 kuukautta.
Epilepsialääkitys vaatii omistajalta sitoutumista ja toistuvaa hoidonseurantaa sekä kohtauspäiväkirjan pitoa. Lääkityksen on oltava säännöllistä, jottei koiran veren lääkepitoisuudessa tulisi suuria vaihteluita, jotka voivat laukausta kohtauksia, ja kohtauspäiväkirjan avulla voidaan seurata luotettavasti hoitovastetta.
Hoidossa omistaja voi hyödyntää TassuAvun terveyspäiväkirjaa ja merkitä sinne kaikki havaintonsa muistiin. Ylös kannattaa kirjata kohtausten ajankohta ja kesto, koiran käytös kohtausta ennen, sen aikana ja jälkeen sekä esimerkiksi kuolasiko tai virtsasiko koira kohtauksen aikana. Myös lääkityksen kirjanpito onnistuu helposti TassuAvussa, ja merkinnät on helppo jakaa eläinlääkärille.
TassuApuun on mahdollista myös lisätä linkki videoon, jonka omistaja on kuvannut koiransa kohtauksesta. Näiden tietojen avulla eläinlääkäri saa arvokasta tietoa hoitovasteesta.
Idiopaattisen epilepsian ennuste
Ensisijaisesti käytetyillä lääkityksillä saadaan haluttu vaste 60–80 %:lla koirista, mutta noin 30 % koirista ei saa apua edes kahden lääkkeen yhdistelmähoidolla. Pienellä osalla, noin 15(–30) %:lla koirista kohtauksia ei esiinny enää lääkehoidon aloituksen myötä tai vaikka lääkehoito lopetettaisiin.
Idiopaattista epilepsiaa sairastavan koiran elinaikaennuste on yleensä sama kuin terveillä koirilla (n. 10 vuotta). Pitkittynyt kohtaus, kohtausrypäs ja huono hoitovaste lisäävät kuitenkin riskiä ennenaikaiseen kuolemaan. Jos kohtaukset ovat paikallisia ja kohtauksia on enemmän kuin 0,3 / kk, on todettu elinajanodotteen lyhentyvän. Valitettavasti noin 3 %:lla esiintyy äkillinen epilepsian aiheuttama kuolema.
Koiran epilepsian lääkkeettömät hoitovaihtoehdot
Eläinlääketieteen tohtori Anna Hielm-Björkman on perehtynyt koiran epilepsian lääkkeettömiin hoitovaihtoehtoihin ja niiden mahdollisuuksista koirilla. Hänen mukaansa muihin hoitoihin kannattaa tutustua, jos koira saa sivuvaikutuksia epilepsialääkityksestä tai jos sillä on ennestään vaurioitunut maksa.
Hielm-Björkman kertoo akupunktiosta ja ketogeenisestä dieetistä seuraavaa:
Akupunktio: Tutkimusten mukaan epilepsiapotilaista noin 1/3 oireet loppuvat kokonaan, 1/3 pärjää vähemmällä lääkityksellä ja 1/3 ei saa akupunktiosta ollenkaan apua. Se tarkoittaa kuitenkin, että melkein 70 % saa apua akupunktiosta.
Ketogeeninen dieetti: Toinen mahdollinen hoito on lisätä ravintoon ketoaineita tai muuttaa dieetti niin, että koira itse tuottaa enemmän ketoaineita. Lapsi-epilepsian tavoin myös koirien epilepsiaa on hoidettu ns. ketogeenisellä dieetillä, joka sisältää paljon rasvaa, vähemmän valkuaisia ja hyvin vähän hiilihydraatteja.
Hielm-Björkman huomauttaa, että jos jompaakumpaa edellä mainittua vaihtoehtoa käytetään, tulee siitä ehdottomasti mainita hoitavalle eläinlääkärille, sillä se tarkoittaa, että epilepsialääkitystä pitää pienentää.
Berk ym. (2020) totesivat tutkimuksessaan keskipitkiä rasvahappoja sisältävien lisäravinneöljyjen vähentävän epilepsiakohtausten esiintyvyyttä ja epilepsialääkkeiden haittavaikutuksia.
Epilepsiakohtauksia voivat laukaista esimerkiksi kirkkaat valot ja äänet, kuume, väsymys, hormonaaliset tekijät, lääkkeet ja stressi. Kohtauksia laukaisevia tekijöitä kannattaa välttää.
Mitä omistaja voi tehdä koiran saadessa epileptisen kohtauksen?
Jos koira saa epileptisen kohtauksen, omistaja voi mahdollisuuksiensa mukaan yrittää varmistaa, ettei koira loukkaisi itseään esimerkiksi siirtämällä sitä kauemmas portaista. Koira saattaa kuitenkin käyttäytyä arvaamattomasti kohtauksen aikana ja sen jälkeen, joten koiran koskemista kannattaa välttää.
Kohtauksen aikana perheen muut lemmikit on hyvä pitää kaukana – lauman muut koirat saattavat käyttäytyä aggressiivisesti kohtauksen saanutta koiraa kohtaan. Tämän takia epilepsiaa sairastavaa koiraa ei kannata jättää yksinollessa samaan tilaan muiden koirien kanssa.
Kohtauksen jälkeen koiralle tulisi taata rauhallinen ympäristö, jossa se saa toipua rauhassa.
Mikäli kohtaus kestää yli 5 minuuttia, on syytä hakeutua eläinlääkäriin välittömästi. Vastaavasti, jos koiralle tulee kohtausrypäs, tällöinkin tulee suunnata eläinlääkäriin.
Eläinlääkäri on voinut määrätä joillekin epilepsiaa sairastaville koirille kohtauksen aikana annettavan lääkityksen, jonka tarkoituksena on saada kohtaus loppumaan. Näitä lääkkeitä omistajan tulee käyttää eläinlääkärin neuvojen mukaan.
Jos koira saa ensimmäistä kertaa epileptisen kohtauksen, mutta toipuu kohtauksesta nopeasti, tulisi eläinlääkärin tutkimuksiin suunnata mahdollisimman pian, esimerkiksi seuraavana päivänä. Kuten aiemmin kerrottu, taustalla voi olla esimerkiksi aineenvaihdunnallinen sairaus, joka olisi hyvä saada hoidettua uusien kohtausten estämiseksi.
Kirjoittaja
Tuulia Aherikko, ELL eläinlääkäri, koirakasvattaja (kennel Tuituin) ja eläintenkouluttajan ammattitutkinto -opiskelija
Lähteet
Berendt M., Farquhar RG., Mandigers P., ym. International veterinary epilepsy task force consensus report on epilepsy definition, classification and terminology in companion animals. BMC Vet Res 2015. 11 s. 182.
Berk BA, Law TH, Packer RMA, Wessmann A, Bathen-Nöthen A, Jokinen TS, Knebel A, Tipold A, Pelligand L, Meads Z, Volk HA. A multicenter randomized controlled trial of medium-chain triglyceride dietary supplementation on epilepsy in dogs. J Vet Intern Med. 2020 May;34(3):1248-1259. doi: 10.1111/jvim.15756.
De Risio L, Bhatti S, Muñana K, Penderis J, Stein V, Tipold A, Berendt M, Farqhuar R, Fischer A, Long S, Mandigers PJ, Matiasek K, Packer RM, Pakozdy A, Patterson N, Platt S, Podell M, Potschka H, Batlle MP, Rusbridge C, Volk HA. International veterinary epilepsy task force consensus proposal: diagnostic approach to epilepsy in dogs. BMC Vet Res. 2015 28;11:148.
Goiz-Marquez G, Caballero S, Solis H, Rodriguez C, Sumano H. Electroencephalographic evaluation of gold wire implants inserted in acupuncture points in dogs with epileptic seizures. Res Vet Sci. 2009 Feb;86(1):152-61. doi: 10.1016/j.rvsc.2008.05.019.
Han FY, Conboy-Schmidt L, Rybachuk G, Volk HA, Zanghi B, Pan Y, Borges K. Dietary medium chain triglycerides for management of epilepsy: New data from human, dog, and rodent studies. Epilepsia. 2021 Aug;62(8):1790-1806. doi: 10.1111/epi.16972.
Koskinen L., Seppälä E., Belanger J. ym. Identification of a common risk haplotype for canine idiopathic epilepsy in the ADAM23 gene. BMC Genomics 2015. 16, s. 465.
Law T, Davies E, Pan Y, Zanghi B, Want E, Volk H. A randomised trial of a medium-chain TAGdiet as treatment for dogs with idiopathic epilepsy.BrJNutr2015,114:1438–1447.
Molina J, Jean-Philippe C, Conboy L, Añor S, de la Fuente C, Wrzosek MA, Spycher A, Luchsinger E, Wenger-Riggenbach B, Montoliu P, Gandini G, Menchetti M, Ribeiro JC, Varejão A, Ferreira A, Zanghi B, Volk HA. Efficacy of medium chain triglyceride oil dietary supplementation in reducing seizure frequency in dogs with idiopathic epilepsy without cluster seizures: a non-blinded, prospective clinical trial. Vet Rec. 2020 Oct 31;187(9):356. doi: 10.1136/vr.105410.
Monteiro R., Adams V., Keys D. Ja Platt S.R. 2012. Canine idiopathic epilepsy: Prevalence, risk factors and outcome associated with cluster seizures and status epilepticus. Journal of Small Animal Practice 53: 526-530
Podell M. Seizures, Platt and Olby. BSAVA Manual of Canine and Feline Neurology. USA 2004. s. 97– 112, 332–336.
Thomas WB. Idiopathic epilepsy in dogs and cats. Vet Clin North Am Small Anim Pract. 2010; 40(1): 161-179.
Vaughan-Scott T., Taylor JH. Drug choice and therapeutic drug monitoring in the management of canine primary epilepsy. J S Afr Vet Assoc. 1999. 70(4), s. 172 – 176.
