Koiran epilepsia on yksi koirien yleisimmistä kroonisista hermostollisista sairauksista, jossa aivoissa esiintyy toimintahäiriöitä. Nämä aivojen toimintahäiriöt saavat aikaan epileptisiä kohtauksia. Kyseessä on monimuotoinen sairaus, joka voidaan luokitella eri tavoilla.
- Aiheuttajat
- Oireet
- Yleistynyt ja paikallinen kohtaus
- Kohtauksen kesto ja ajankohta
- Diagnosointi
- Hoito
- Mitä tehdä koiran saadessa epileptisen kohtauksen
Koiran epilepsian aiheuttajat
Aiheuttajan mukaan epilepsia voidaan jakaa rakenteelliseen ja idiopaattiseen eli itsesyntyiseen epilepsiaan. Lisäksi epilepsiaan luetaan myös ”reaktiiviset kohtaukset”, joiden taustalla voivat olla esimerkiksi myrkytys tai aineenvaihdunnalliset häiriöt, kuten liian alhainen verensokeri.
Puhdasrotuisilla koirilla epilepsian esiintyvyys on keskimäärin 0,5–5 %. Joillakin roduilla kuten belgianpaimenkoirilla ja beagleilla se on kuitenkin huomattavasti korkeampi.
Idiopaattisella epilepsialla on todettu olevan geneettistä taustaa, vaikkakin useimmiten epilepsian tekijät ovat vielä epäselvät. Tällä hetkellä tunnetaan kuitenkin jo muutamia geenejä, joiden on todettu aiheuttavan epilepsiaa. Myös rakenteellinen epilepsia voi olla perinnöllistä, jos epilepsiaa aiheuttava rakenteellinen muutos aivoissa on periytyvä.
Yleensä aivojen jonkin alueen hermosolujen, useimmiten isoaivokuorikerroksen, liiallinen yhdenaikainen aktiivisuus aiheuttaa epileptisen kohtauksen.
Koiran epilepsia – oireet
Epileptiset kohtaukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Koiran epilepsiaan kuuluvat:
- edeltävät oireet eli preiktaalioireet
- kohtausoireet eli iktaalioireet itse kohtauksen aikana
- kohtauksesta toipuminen eli postiktaalioireet
Puhutaan myös epilepsian aurasta. Ennen varsinaista kohtausta voidaan joskus huomata koiran olevan poissaoleva, levoton tai se voi hakeutua omistajansa seuraan tai piiloutua. Koira voi myös oksentaa. Koska epilepsian kohtauskeskus on samalla koiralla tietyssä kohtaa aivoja, aiheutuu tietylle koiralle yleensä aina samanlaiset oireet ennen kohtausta.
Kohtauksen aikana koiralla voi olla paikallisia hyvin lieviä motorisia oireita kuten pään nykimistä tai koira voi kouristella lähes koko kehollaan. Vaihtoehtoisesti koira voi menettää lihasjännityksen kokonaan ja olla veltto.
Koira voi kuolata, ulostaa, virtsata tai oksentaa. Epilepsia voi aiheuttaa myös erilaisia käytösoireita kuten selittämättömiä pelkotiloja, levottomuutta sekä ahdistuneisuutta. Toisilla koirilla epileptiset kohtaukset voivat olla ns. poissaolokohtauksia.
Yleistynyt ja paikallinen kohtaus
Koiran epilepsiakohtauksia on kahta päätyyppiä: yleistyneitä tai paikallisia kohtauksia.
Yleistynyt epilepsiakohtaus
Yleistyneessä kohtauksessa ensimmäiset oireet viittaavat molempien aivopuoliskojen normaalia suurempaan aktiivisuuteen. Koira voi olla tajuton tai poissaoleva.
Yleisin kohtaustyyppi on toonis-klooninen eli ensin raajat jäykistyvät ja sitten nykivät rytmisesti. Myös autonomisen eli ei-tahdonalaisen hermoston oireet, kuten syljeneritys, virtsaaminen ja ulostaminen ovat yleistyneelle kohtaukselle tyypillisiä.
Paikallinen epilepsiakohtaus
Paikallisessa kohtauksessa alkuoireet sen sijaan viittaavat vain toisen aivopuoliskon epänormaaliin aktiivisuuteen. Koiran tajunnantaso voi olla normaali tai alentunut. Oireet vaihtelevat sen mukaan, missä osassa aivoja epänormaali aktiivisuus on.
Koiralla on paikallisia motorisia oireita, kuten pään kääntymistä sivulle, yhden jalan nykimistä, pureskeluliikkeitä tai kasvolihasten nykimistä, tai koiralla voi olla paikallisia sensorisia oireita, kuten epänormaaleita tuntemuksia, esimerkiksi visuaalisia tuntemuksia, joita tosin on vaikea huomata koiralla.
Paikalliset oireet voivat olla myös autonomisen hermoston oireita, jolloin koiran syljeneritys on runsaampaa ja sen sylkirauhaset ovat suurentuneet. Paikallinen kohtaus voi yleistyä ja muuttua yleistyneeksi kohtaukseksi.
Kohtauksen kesto ja ajankohta
Epilepsiakohtaus tulee tyypillisesti levossa, eniten ilta-aikaan ja aamuyöstä. Jos kohtaus tulee aina lenkillä tai liikunnan yhteydessä, herää kysymys, onko kyseessä sittenkään epilepsia vai aiheuttaisiko joku muu sairauskohtaukset. Esimerkiksi narkolepsia ja katapleksia esiintyvät koiran kiihtyessä.
Myös kohtauksen jälkeen koiralla voi esiintyä käytöksessä muutoksia: koira saattaa olla sekava, poissaoleva, aggressiivinen, väsynyt tai sillä voi olla tasapainon kanssa ongelmia.
Kohtaus kestää yleensä muutamista sekunteista muutamiin minuutteihin. Mikäli kohtaus kestää yli 5 minuuttia, on syytä hakeutua eläinlääkäriin välittömästi. Yli 30 minuuttia kestävää kohtausta kutsutaan ”status epileptikukseksi”.
Koiran epilepsia – diagnosointi
Koiran epilepsia-diagnoosin tekeminen perustuu pitkälti muiden kohtauksia aiheuttavien mahdollisuuksien poissulkemiseen – useat elimelliset ja aineenvaihdunnalliset syyt voivat aiheuttaa epileptisiä kohtauksia.
Koiralle tehdään kliininen sekä neurologinen tutkimus, ja voidaan tutkia myös veri- ja virtsanäytteet. Tarvittaessa tehdään jatkotutkimuksia kuten magneettikuvaus tai aivosähkökäyrä. EEG eli aivosähkökäyrä kohtauksen aikana on ainoa varma tapa diagnosoida epilepsia.
Rakenteellinen epilepsia voidaan todeta diagnostisen kuvantamisen avulla. Silloin koiran aivoista voidaan löytää kehityshäiriö, epänormaali rakenne, verenkierron muutoksia tai epilepsian taustalla saattaa olla päähän kohdistunut trauma.
Mikäli koira saa kohtauksen, omistajan kannattaisi ottaa siitä video. Videon avulla eläinlääkärille on helpompi näyttää, millaisen kohtauksen koira sai.
Koiran epilepsia – hoito
Koiran epilepsiaa voidaan hoitaa lääkkeellisesti sekä joissain tapauksissa lääkkeettömästi.
Epilepsian lääkehoito koiralla
Idiopaattista epilepsiaa voidaan hoitaa lääkkein, ja lääkitys on usein pitkä, jopa elinikäinen. Toisinaan lääkkeiden käyttö voidaan lopettaa eläinlääkärin tekemän hyöty-haitta-arvion perusteella.
Epilepsialääkityksellä olevan koiran kanssa on aiheellista käydä eläinlääkärissä kontrollikäynneillä, joissa voidaan esimerkiksi verikokein tarkistaa maksan tilanne – yleisesti epilepsian hoidossa käytetty fenobarbitaali on maksatoksista ja lääkeannos pyritään siksi pitämään mahdollisimman alhaisena.
Yleensä koiralle aloitetaan lääkitys, mikäli kohtauksia tulee useammin kuin kuuden viikon välein. Lääkityksen avulla kohtausten määrä, kesto ja voimakkuus yleensä vähenevät. Lääkityksellä pyritään vähentämään aivoihin aiheutuvia rakenteellisia ja toiminnallisia vaurioita, joita kohtaukset aiheuttavat. Pitkittynyt kohtaus voi johtaa jopa kuolemaan.
Epilepsialääkitys vaatii omistajalta sitoutumista ja toistuvaa hoidonseurantaa. Lääkityksen on oltava säännöllistä, jottei koiran veren lääkepitoisuudessa tulisi suuria vaihteluita, jotka voivat laukausta kohtauksia.
Lääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia, kuten runsasta juomista ja virtsaamista sekä väsymystä tai rauhattomuutta, esiintyy varsinkin lääkehoidon ensimmäisen kuukauden aikana.
Hoidossa omistaja voi hyödyntää TassuAvun terveyspäiväkirjaa ja merkitä sinne kaikki havaintonsa muistiin. Ylös kannattaa kirjata kohtausten ajankohta ja kesto, koiran käytös kohtausta ennen, sen aikana ja jälkeen sekä esimerkiksi kuolasiko tai virtsasiko koira kohtauksen aikana.
TassuApuun on mahdollista myös lisätä linkin videoon, jonka omistaja on kuvannut koiransa kohtauksesta. Näiden tietojen avulla eläinlääkäri saa arvokasta tietoa hoitovasteesta.
Koiran epilepsian lääkkeettömät hoitovaihtoehdot
Eläinlääketieteen tohtori Anna Hielm-Björkman on perehtynyt koiran epilepsian lääkkeettömiin hoitovaihtoehtoihin ja niiden mahdollisuuksista koirilla. Hänen mukaansa muihin hoitoihin kannattaa tutustua, jos koira saa sivuvaikutuksia epilepsialääkityksestä tai jos sillä on ennestään vaurioitunut maksa.
Hielm-Björkman kertoo akupunktiosta ja ketogeenisestä dieetistä seuraavaa:
Akupunktio: Tutkimusten mukaan epilepsiapotilaista noin 1/3 oireet loppuvat kokonaan, 1/3 pärjää vähemmällä lääkityksellä ja 1/3 ei saa akupunktiosta ollenkaan apua. Se tarkoittaa kuitenkin, että melkein 70 % saa apua akupunktiosta.
Ketogeeninen dieetti: Toinen mahdollinen hoito on lisätä ravintoon ketoaineita tai muuttaa dieetti niin, että koira itse tuottaa enemmän ketoaineita. Lapsi-epilepsian tavoin myös koirien epilepsiaa on hoidettu ns. ketogeenisellä dieetillä, joka sisältää paljon rasvaa, vähemmän valkuaisia ja hyvin vähän hiilihydraatteja.
Hielm-Björkman huomauttaa, että jos jompaakumpaa edellä mainittua vaihtoehtoa käytetään, tulee siitä ehdottomasti mainita hoitavalle eläinlääkärille, sillä se tarkoittaa, että epilepsialääkitystä pitää pienentää.
Berk ym. (2020) totesivat tutkimuksessaan keskipitkiä rasvahappoja sisältävien lisäravinneöljyjen vähentävän epilepsiakohtausten esiintyvyyttä ja epilepsialääkkeiden haittavaikutuksia.
Epilepsiakohtauksia voivat laukaista esimerkiksi kirkkaat valot ja äänet, kuume, väsymys, hormonaaliset tekijät, lääkkeet ja stressi. Kohtauksia laukaisevia tekijöitä kannattaa välttää.
Mitä omistaja voi tehdä koiran saadessa epileptisen kohtauksen?
Jos koira saa epileptisen kohtauksen, omistaja voi mahdollisuuksiensa mukaan yrittää varmistaa, ettei koira loukkaisi itseään esimerkiksi siirtämällä sitä kauemmas portaista. Koira saattaa kuitenkin käyttäytyä arvaamattomasti kohtauksen aikana ja sen jälkeen, joten koiran koskemista kannattaa välttää.
Kohtauksen aikana perheen muut lemmikit on hyvä pitää kaukana – lauman muut koirat saattavat käyttäytyä aggressiivisesti kohtauksen saaneeseen koiraan. Tämän takia epilepsiaa sairastavaa koiraa ei kannata jättää yksin ollessa samaan tilaan muiden koirien kanssa.
Kohtauksen jälkeen koiralle tulisi taata rauhallinen ympäristö, jossa se saa toipua rauhassa.
Mikäli kohtaus kestää yli 5 minuuttia, on syytä hakeutua eläinlääkäriin välittömästi.
Eläinlääkäri on voinut määrätä joillekin epilepsiaa sairastaville koirille kohtauksen aikana annettavan lääkityksen, jonka tarkoituksena on saada kohtaus loppumaan. Näitä lääkkeitä omistajan tulee käyttää eläinlääkärin neuvojen mukaan.
Kirjoittaja
Eläinlääketieteen kandidaatti & koirakasvattaja Tuulia Aherikko (kennel Tuituin)
Lähteet
Berendt M., Farquhar RG., Mandigers P., ym. International veterinary epilepsy task force consensus report on epilepsy definition, classification and terminology in companion animals. BMC Vet Res 2015. 11 s. 182.
Berk BA, Law TH, Packer RMA, Wessmann A, Bathen-Nöthen A, Jokinen TS, Knebel A, Tipold A, Pelligand L, Meads Z, Volk HA. A multicenter randomized controlled trial of medium-chain triglyceride dietary supplementation on epilepsy in dogs. J Vet Intern Med. 2020 May;34(3):1248-1259. doi: 10.1111/jvim.15756.
Goiz-Marquez G, Caballero S, Solis H, Rodriguez C, Sumano H. Electroencephalographic evaluation of gold wire implants inserted in acupuncture points in dogs with epileptic seizures. Res Vet Sci. 2009 Feb;86(1):152-61. doi: 10.1016/j.rvsc.2008.05.019.
Han FY, Conboy-Schmidt L, Rybachuk G, Volk HA, Zanghi B, Pan Y, Borges K. Dietary medium chain triglycerides for management of epilepsy: New data from human, dog, and rodent studies. Epilepsia. 2021 Aug;62(8):1790-1806. doi: 10.1111/epi.16972.
Koskinen L., Seppälä E., Belanger J. ym. Identification of a common risk haplotype for canine idiopathic epilepsy in the ADAM23 gene. BMC Genomics 2015. 16, s. 465.
Law T, Davies E, Pan Y, Zanghi B, Want E, Volk H. A randomised trial of a medium-chain TAGdiet as treatment for dogs with idiopathic epilepsy.BrJNutr2015,114:1438–1447.
Molina J, Jean-Philippe C, Conboy L, Añor S, de la Fuente C, Wrzosek MA, Spycher A, Luchsinger E, Wenger-Riggenbach B, Montoliu P, Gandini G, Menchetti M, Ribeiro JC, Varejão A, Ferreira A, Zanghi B, Volk HA. Efficacy of medium chain triglyceride oil dietary supplementation in reducing seizure frequency in dogs with idiopathic epilepsy without cluster seizures: a non-blinded, prospective clinical trial. Vet Rec. 2020 Oct 31;187(9):356. doi: 10.1136/vr.105410.
Podell M. Seizures, Platt and Olby. BSAVA Manual of Canine and Feline Neurology. USA 2004. s. 97– 112, 332–336.
Vaughan-Scott T., Taylor JH. Drug choice and therapeutic drug monitoring in the management of canine primary epilepsy. J S Afr Vet Assoc. 1999. 70(4), s. 172 – 176.
