Koiran kennelyskä – oireet, hoito ja kennelyskärokote

Kennelyskä on koirien herkästi tarttuva keuhkoputkentulehdus eli bronkiitti.  Suurin osa tartunnan saaneista koirista sairastaa lievän taudin. Kuitenkin esimerkiksi pennuilla tauti voi kehittyä keuhkotulehdukseksi, jolloin oireet ovat vakavammat. 

Sairauden taustalla ovat eri hengitystievirukset, joista yleisin on parainfluenssavirus, joka esiintyy Bordetella bronchiseptica -bakteerin kanssa tai yksinään. Nykyään kennelyskä tunnetaan osana suurempaa tautikompleksia, CIRD:iä (eng. canine infectious respiratory disease).

Kennelyskä leviää hengitystie-eritteiden välityksellä koirien välissä kontakteissa esimerkiksi niiden nuuskiessa toisiaan, mutta myös ympäristöstä ja ihmisten tai esineiden kautta, jos ne ovat kontaminoituneet kennelyskää sairastavan koiran hengitystie-eritteistä. Taudin itämisaika on 1-14 päivää.

Kennelyskälle altistaa nuori ikä, rotu sekä muut sairaudet ja tietyt lääkitykset. Jättirotujen herkkyys saada kennelyskä on suurempi kuin pienempien rotujen. Lisäksi infektiopaineen kasvaessa alttius kennelyskälle kasvaa. Infektiopainetta nostaa esimerkiksi näyttelyissä ja koirapuistoissa käyminen. Lääkityksistä kortisoni on kennelyskälle altistava, ja esimerkiksi krooninen bronkiitti ja immunosupressiosairaudet lisäävät osaltaan altiutta sairastua kennelyskään.

Kennelyskän oireita ovat runsas silmä- ja sierainvuoto (“nuha”) sekä yskiminen, joka voi näyttää liman ja vaahdon oksentamiselta. Yskä usein pahenee rasituksen seurauksena, ja koiralla voi olla myös kuumetta. Koiran yleisvointi on hyvä. Yleensä oireet hellittävät viikossa-kahdessa viikossa.

Eläinlääkäri tekee kennelyskädiagnoosin yleensä esitietojen ja kliinisen tutkimuksen perusteella silloin, kun kennelyskän oireet ovat lievät. Tarvittaessa voidaan tehdä jatkotutkimuksina laboratoriotutkimuksia (leukosyytit, CRP), keuhkoröntgen ja ottaa näytteitä hengitysteistä ja viljellä ne, tai tehdä viruksille PCR-tutkimukset. Näytteidenotto on kuitenkin harvoin tarpeen.

Kennelyskän ennuste on yleensä hyvä. Jos infektio pääsee kuitenkin etenemään bronkopneumoniaksi, ennuste on heikompi. Hoitamisessa tärkeintä on sairastuneen koiran asettaminen lepoon. Oireita voi myös yrittää lievittää esimerkiksi höyryhengityksen avulla. Koira tulee myös pitää lämpimässä, vedottomassa paikassa. Jos oireet pitkittyvät tai muuttuvat vakavammiksi, kannattaa kuitenkin hakeutua eläinlääkärille, joka voi diagnosoida kennelyskän. 

Kun taloudessa havaitaan kennelyskää, kaikki talouden koirat, myös oireettomat, tulisi pitää kaikkien oireiden loppumisenkin jälkeen vielä vähintään kaksi viikkoa erillään muista koirista ja poissa esimerkiksi treenihallilta ja koirapuistoilta, jotta taudin leviäminen voidaan minimoida. Tauti leviää helposti myös oireettomien kantajien kautta.

Kennelyskä on yleensä virustauti, joten sen hoitamiseen ei käytetä yleensä antibioottikuuria. Kuitenkin, koska kennelyskää aiheuttavat virukset ja kennelyskä altistavat muiden bakteerien ja mykoplasman infektioille, voidaan kennelyskää toisinaan hoitaa antibiootein. Tämä tulee kysymykseen tiettyjen riskipotilaiden kanssa, joilla on suuri todennäköisyys saada esimerkiksi keuhkokuume kennelyskän komplikaationa. Jättirotuisten lisäksi myös pennut, vanhat koirat ja immuunivajaavaiset koirat ovat riskissä kennelyskän komplikaatioille, joihin keuhkokuumeen lisäksi kuuluu pitkittynyt bakterielli bronkiitti eli bakteerien aiheuttama keuhkputken tulehdus. Bordetella bronchiseptican aiheuttaman keuhkoputkentulehduksen hoitoon voidaan käyttää 10-14 päivän antibioottikuuria.

Kennelyskän hoitoon ei käytetä yskänestolääkitystä, sillä on tärkeää, että koira yskii. Yskän ansiosta lima irtoaa keuhkoista ja liman mukana poistuu mikrobeja, jolloin paraneminen edistyy.

Kennelyskää vastaan voidaan rokottaa. Rokote tulee uusia vuosittain, eikä se suojaa täydellisesti. Esimerkiksi näyttelykoirien ja muiden harrastuskoirien rokottaminen on järkevää. Nelosrokotteeseen kuuluva kennelyskärokote suojaa parainfluenssavirusta vastaan ja sieraimeen laitettava intranasaalirokote tämän lisäksi B. bronchosepticaa vastaan.  Intranasaalirokote antaa immuniteetin B. bronchispticaa vastaan 72:ssa tunnissa ja parainfluenssaa vastaan 3:ssa viikossa.

Muita mahdollisia kennelyskänaiheuttajia on toistakymmentä, eikä niihin ole rokotetta. Rokotettukin koira voi sairastua kennelyskään, mutta usein oireet ovat lievempiä, ja koira toipuu taudista nopeammin. Rokotettu koira ei myöskään levitä tautia yhtä paljon. Rokotettu koira voi myös olla oireeton, mutta silti erittää B. bronchisepticaa.