Koiran lihasrevähdys, lihasvenähdys ja muut jalkavammat ovat yleisiä talviaikaan. Ulkona on välillä pakkasta ja välillä sää on plussan puolella, ja keli on paikoin hyvinkin liukas. Koira voi reväyttää tai venäyttää lihaksensa esimerkiksi liukastuessaan jäällä iskun seurauksena tai jännittyneen lihaksen voimakkaan ponnistuksen takia. Myös sisällä, esimerkiksi koiran hypätessä kotisohvalta, se saattaa laskeutua huonosti lattialle tai liukastua liukkaan lattian takia.
- Lihasrevähdys ja lihasvenähdys
- Jalkavamman välttäminen
- Lihasrevähdyksen ja lihasvenähdyksen oireet
- Ensiapu ja hoito
Koiran lihasrevähdyksen ja lihasvenähdys
Lihasvenähdys ei ole yhtä vakava vamma kuin lihasrevähdys. Venähdyksessä lihassäikeet eivät katkea, mutta lihas kipeytyy ja on arka. Venähdys altistaa sitten revähdykselle eli lihassäikeiden katkeamiselle. Repeämän koko voi vaihdella: vain pari lihassäiettä saattaa katketa tai jopa koko lihas. Lihasrevähdyksen alueella esiintyy turvotusta ja varsinkin lyhytkarvaisilla koirilla voidaan havaita mustelman näköinen verenvuoto. Akuutissa vaiheessa alue voi olla lämmin.
Miten välttää koiran lihasrevähdys ja lihasvenähdys?
Usein koiran lihasrevähdys johtuu talvella liukastumisesta. Liukastumista voi välttää ja ehkäistä. Koiraa ei kannata viedä liukkaalle jäälle juoksemaan. Esimerkiksi jäätynyt järvi tarjoaisi ehkä kivan rallattelupaikan koiralle, mutta ellei lunta ole kertynyt tarpeeksi jään päälle, koiralla on suuri riski liukastua jäällä.
Jos jään päälle on satanut pakkaslunta, saattaa se jopa lisätä liukastumisriskiä. Myös sulanut ja uudelleen jäätynyt lumi on helposti erittäin liukas, ja märkä nurmikko on potentiaalinen alusta liukastumiselle.
Jos ihminen itse joutuu kiinnittämään huomiota omiin askeliinsa liukastumisen estämiseksi, yhtä lailla koiralla on riski liukastua kyseisellä alustalla. Koirat usein vielä liikkuvat rivakammalla vauhdilla kuin me ihmiset, joten jos pähkäilet, onko maa liian liukas koiran juoksutuspaikaksi, kokeile itse juoksennella ympäriinsä ja tehdä äkkikäännöksiä ilman nastoja kengänpohjissa.
Jos meinaat liukastua, ei koirankaan kannata antaa juoksennella siinä. Välillä kuulee sanottavan, että nelijalkaisena koira ei ole samassa liukastumisvaarassa kuin ihminen. Tämä pitää paikkansa ehkä kaatumisen osalta, mutta lihasrevähdys tai -venähdys toi tulla myös ilman kaatumista – riittää, että yhden jalan pito pettää.
Myös kadut ovat välillä peilijäässä. Tällöin toki kannattaa yrittää etsiä hiekoitettuja kävelyreittejä ja lisäksi suosia tasaisia alueita ja välttää kaltevia, liukkaita pintoja, kuten jalkakäytävien reunakivetyksiä. Lenkkeilyvauhti pidetään rauhallisena ja hihna löysällä. Omistajan kannattaa myös varoa, ettei itse liukastellessaan vahingossa nykäise koiraa hihnasta.
Välillä kuulee neuvona, että liukkailla keleillä koirilla kannattaa pitää kynnet pidempinä, ja kynnet toimivat koirilla kuin ihmisten nastat kengissä. Pitkä kynsi kuitenkin muuttaa varpaan asentoa ja aiheuttaa siten muita ongelmia. Ei ole siis suositeltavaa pitää kynsiä pitkinä liukastelun ehkäisemiseksi. Pidemmät kynnet ovat myös alttiimpia tapaturmille kuten kynsivammoille.
Myös kotoa löytyy useita potentiaalisia paikkoja liukastumiselle. Kotona kannattaa kiinnittää huomiota lattiamateriaaliin ja sen liukkauteen varsinkin sellaisissa paikoissa, joissa koira hyppää esimerkiksi sänkyyn tai sohvalle. Parketti-, liukas muovi- sekä lakattu puulattia ovat usein liukkaita. Varsinkin kasvavien koirien on todettu sairastavan enemmän esimerkiksi lonkkadysplasiaa, jos ne kasvavat aikuiseksi liukkaalla lattialla.
Usein neuvotaan, että liukkaalle lattialle voi asettaa mattoja vähentämään liukastumisen riskiä. Tällöin on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota myös maton materiaaliin ja maton liukumiseen lattialla. Mattojen alle on hyvä sijoittaa mattojen alle laitettavia kumisia tai muovisia liukuesteitä. Esimerkiksi räsymatot ilman liukuesteitä liukuvat hyvin helposti koiran jalan alla vähääkään tiukemmissa käännöksissä tai kovemmassa vauhdissa.
Koiran lihasrevähdyksen ja muiden jalkavammojen oireet
Koiran liukastuessa annetaan sille ensiapua vammoista riippuen. Jos näet koiran selkeästi liukastuvan, mutta se ei jää ontumaan ja jatkaa liikkumista vetreästi, saatettiin liukastumisesta selvitä säikähdyksellä. Kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät koirat näytä helposti kipua ja vaikkei koiralla ole silminnähtäviä oireita, sitä on voinut sattua pahastikin.
Jotkin koirat ovat murtaneet agilitytreeneissä varpaan, mutta ne ovat jatkaneet treenejä ja lenkkeilleet myös vielä samana päivänä ihan normaalisti – omistaja ei ole huomannut mitään outoa. Vasta seuraavana päivänä omistaja on huomannut, että koira on kolmijalkainen, vienyt sen hoitoon ja koiran on todettu murtaneen varpaansa.
Mikäli koira ontuu tai on jäykän oloinen ulkoilun jälkeen, se on saattanut liukastua ja venäyttää tai reväyttää jonkin lihaksen. Jos kotona annettu ensiapu ei auta päivässä tai maksimissaan parissa tai koira on kunnolla kipeä, eikä esimerkiksi ei varaa ollenkaan painoa yhdelle jalalle, on syytä mennä eläinlääkäriin hakemaan kipulääkettä ja sulkemaan murtumien mahdollisuus pois.
Koiran lihasrevähdyksen ja muiden jalkavammojen ensiapu ja hoito
Vamman syntymisen jälkeen seuraavat 24 tuntia ovat tärkeitä hoidon kannalta. Tällöin vamman hoidossa merkittävintä on kylmähoito. Ihmisten puolelta tuttu kolmen K:n sääntö eli kylmä, koho ja kompressio pätee koirillakin.
Kylmä supistaa veri- ja imusuonia, vähentää veren- ja imunesteen vuotoa ja helpottaa kipua. Mitä vähemmän suonet ehtivät vuotamaan, sen vähemmän alueelle tulee turvotusta, ja yleensä sen paremmin kudokset pystyvät paranemaan.
Kylmähoidossa voidaan käyttää esimerkiksi pikakylmäpakkausta, lunta tai vaikka pakastevihannespussia. Paleltumien ehkäisemiseksi kylmää ei kannata asettaa suoraan koiran ihoa vasten. Jos koiralla on erittäin paksu turkki vammakohdassa, voi turkki yksinään riittää.
Lyhytkarvaisilla koirilla ihon ja kylmäpakkauksen väliin asetetaan esimerkiksi pyyhe. Kylmähoitoa annetaan jaksoittain: kerrallaan 2-20 minuuttia ja sitten pidetään 10 minuutin tauko ja tauon jälkeen annetaan uudelleen kylmää. Ihon lämpötilaa seurataan koko kylmähoidon ajan, jottei aiheuteta paleltumaa.
Kylmän lisäksi koiran jalkaan voidaan tehdä kompressio eli puristussidos. Sidoksen tulee olla tiukka, muttei niin tiukka, ettei veri kulje enää ollenkaan. Kohoasento on koirien kohdalla hankalasti toteutettavissa ja usein edetään pelkällä kylmähoidolla, ellei kyseessä ole erittäin paha vamma. Kylmän lisäksi koira asetetaan lepoon, eikä sen anneta hyppiä sohvalle tai kävellä portaita.
Lähteet
van Hagen, M.A., Ducro, B.J., van den Broek, J., Knol, B.W., 2005. Incidence,risk factors, and heritability estimates of hind limb lameness caused by hip dysplasia in a birth cohort of boxers. Am. J. Vet. Res. 66,307–312.
Kirjoittaja
Tuulia Aherikko, ELL eläinlääkäri, koirakasvattaja (kennel Tuituin) ja eläintenkouluttajan ammattitutkinto -opiskelija
