Koiran lonkkavika ja sen aiheuttama kipu voi olla vaikea huomata. Maxin lonkkaongelmiin havahduttiin ensimmäisen kerran koiran ollessa viisivuotias. Makuulta ylös noustessaan koira veti peränsä hitaasti ylös, mikä tuntui väärältä nuorella iällä. Kävimme tutkimuksissa eläinlääkärillä, ja takalonkat kuvattiin. Selvisi, että Maxilla on rakenteellinen vika lonkissa ja alkavaa nivelrikkoa. Sopivan hoitomuodon etsiminen alkoi ja samalla aloitettiin painon pudotus lonkkanivelten säästämiseksi.
Labradorinnoutajalle tarina ei ole ainutlaatuinen.
Hyvällä hoidolla tuloksia lonkkavian hoitoon
Max täyttää 12 tämän vuoden huhtikuussa. Taaksepäin katsominen nyt tuntuu erikoiselta ja tunteelliselta. Viimeisen vuoden parin aikana koira on jälleen jäykistynyt ikääntymisen myötä ja sohvalle sekä autoon hyppääminen on jäänyt.
Sen sijaan kahdeksasta kymmeneen vuotiaana Max tuntuu liikkuneen melkein paremmin kuin viisi-kuusivuotiaana, jolloin kipuongelmat alkoivat. Saimme painon tavoitteeseen, missä se on pysynyt tähän päivään saakka. Aloimme harrastaa entistä enemmän vahvistavaa liikuntaa: pitkiä kävelyitä, metsälenkkejä, uimista ja lumihangessa tarpomista. Rauhallista kestävyysliikuntaa ja mahdollisimman vähän riuhtovia suorituksia, portaita ja hyppimistä.
Muutimme ruokavalion eläinlääkärin valikoimasta löytyvään nivelten terveyttä hoitavaan ruokaan sekä kotiruokaan lisättävään nivelille tarkoitettuun lisäravinteeseen. Käyttöön tuli tarvittaessa annettava kipulääke, jota ei lopulta tarvinnut Maxille antaa kuin erityisten rankkojen päivien, luontoretkien ja jännittävien seikkailujen jälkeen tai kovilla pakkasilla.
Kymmenenvuotiaana oireilu paheni sen verran, että kipulääkkeen tarve muuttui lähes päivittäiseksi. Olimme käyneet koiran lonkkavian takia säännöllisesti kontrollikäynneillä eläinlääkärillä vuosittain. Tässä vaiheessa päädyttiin kokeilemaan pitkävaikutteista kipulääkitystä, jossa yksi tabletti otetaan kerran kuukaudessa. Maxin elämänlaatu parani taas huomattavasti ja koira oli taas kuin nuori jälleen, vaikka tietysti iäkäs jo vuosiltaan.
Lupsakoita pappavuosia
Nyt 12-vuotiaana Max nauttii patjastaan, lämpimästä ja halailusta sekä tietysti ruuasta. Max käy aamuisin kevyellä vartin kävelyllä sekä iltapäivisin pidemmällä 30-45 minuutin lenkillä, joka tyypillisesti aloitetaan riemullisella laukalla parkkipaikan läpi.
Lenkillä ravataan reippaasti ja peitsaaminen askellajina on jäänyt historiaan. Max-pappa saa nuuskia ja touhuta niin paljon kuin se haluaa, mutta yleensä askel vetää pääasiassa eteenpäin. Viikonloppuisin käydään usein pidemmällä lenkillä ja kesäisin uimassa. Pisin lenkki, jonka Max mukavasti jaksaa on nykyään viitisen kilometriä rauhallisen reipasta tahtia.
Koiran lonkkavika ja sen aiheuttaman kivun arviointi
En voisi enempää korostaa nuoren koiran omistajille, kuinka hiipien krooninen kipu tulee osaksi koiran elämää. Omistaja on toki koiransa paras tuntija, ja väitän itsekin, että tiedän yleensä korvan nipukan asennosta miltä Maxista tuntuu ja mitä se miettii. Silti vähän kerrassaan vuosien mittaan tapahtuvat muutokset tulevat niin hissukseen osaksi arkea, että niille väistämättä osittain sokeutuu.
Sain HCPI-kipumittarin käyttööni onneksi samoihin aikoihin, kun aloimme hakea Maxille sopivaa pitkäaikaista kipulääkettä. TassuApu oli tuolloin betatestausvaiheessa ja olin siinä onnekkaassa asemassa, että pääsin koekaniinien joukkoon.
Koirien kipumittari oli toki jo tuolloin yliopiston validoima, mutta sitä kokeiltiin ensimmäistä kertaa digitaalisena. Voi kuinka toivoin, että apunani olisi ollut samanlainen työkalu silloin, kun Maxille haettiin ensimmäistä kertaa elämänmuutosta! Ruokapäiväkirja, painon seuranta, lääkepäiväkirja ja kipumittari olisivat olleet sauhuten käytössä.
Koirien HCPI-kipumittari on edelleen saatavilla TassuAvussa ja käytössämme noin kuukausittain. Vaikka Maxin pisteet ovat nykyään väistämättä skaalan yläpäässä, mikä indikoi kroonista kipua, arvioin kuitenkin tuloksia aina suhteessa aikaisempiin tuloksiin, päivään, vuodenaikaan, koiran ikään ja jopa säätilaan.
Pystyn seuraamaan tulevaisuudessakin, kuinka kauan Maxin elämässä on enemmän hyvää kuin huonoa ja miten koiran lonkkavika vaikuttaa elämänlaatuun iän karttuessa. TassuApu auttaa meitä päivittäin juttelemaan samaa kieltä Maxin kanssa ja seuraamaan pieniäkin juttuja kuten sitä, tuleeko lääkkeestä vatsanpuruja ja täytyykö ottaa helpotusta närästykseen, onko tänään hauska päivä lähteä sieniretkelle vai laitetaanko patjalle vähän lisää vilttejä ja rapsutellaan takan ääressä. Mitä aikaisemmin koiran kipua (tai kivuttomuutta!) alkaa objektiivisella tutkitulla indeksillä seurata, sitä paremmin koiransa oppii tuntemaan.
Olet varmasti useita kertoja kuullut sanottavan, että koira ei näytä kipua. Jos muistat yhden asian tästä blogista, muista tämä. Koira on urhea ja reipas olento, joka haluaa suojella ja palvella laumaansa vaikka hengellään. Meidän tehtävämme on palvella koiraamme pitämällä siitä hyvää huolta silloinkin, kun se ei kerro huolistaan.
Oikein hyvää ja kivutonta talvea toivottavat Amma ja Max
