Koiran nisäkasvain eli maitorauhaskasvain on yleinen kasvain koirilla. Maitorauhassyöpä on koirien yleisin syöpä ja tyypillisesti siihen sairastuu vanhempi 7–11 -vuotias koira. Koiran nisäkasvainriski riippuu useasta eri tekijästä, joista osaan voidaan vaikuttaa ja osa on esimerkiksi geneettisiä.
Hyvän- ja pahanlaatuiset kasvaimet
Koiran nisäkasvain voi olla hyvänlaatuinen tai pahanlaatuinen. Noin puolet koirien nisäkasvaimista ovat hyvänlaatuisia ja puolet pahanlaatuisia, ja toiset pahanlaatuiset kasvaimet ovat aggressiivisempia kuin toiset.
Siinä vaiheessa, kun koiran maitorauhaskasvain havaitaan, on noin 50 % todennäköisyys sille, että se on jo ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä. Saman koiran eri maitorauhaskasvaimet voivat toiset olla hyvänlaatuisia ja toiset pahanlaatuisia, ja hyvänlaatuinen kasvain voi muuttua pahanlaatuiseksi.
Nuorilla koirilla kasvaimet ovat useammin hyvänlaatuisia kuin vanhemmilla, ja alle 5-vuotiailla koirilla on hyvin harvoin maitorauhaskasvaimia. Suurin osa kasvaimista sijaitsee kahdessa takimmaisessa nisälohkossa.
Koiran maitorauhaskasvaimen riskitekijät
Koiran nisäkasvainriski riippuu useasta eri tekijästä. Koirien maitorauhaskasvaimet ovat hormoniriippuvaisia, ja varhaisella steriloinnilla voidaan pienentää maitorauhaskasvainriskiä. Riski maitorauhaskasvainten syntymiselle kasvaa progesteroni- ja estrogeenihormoneille altistumisen myötä.
Sairastumisriski on vain 0,5 % silloin, kun narttu steriloidaan ennen ensimmäistä juoksua. Ensimmäisen juoksun myötä riski kohoaa 8 %:iin ja toisen juoksun jälkeen 26 %:iin. Sitä myöhemmin tehdyllä steriloinnilla ei oikeastaan ole enää vaikutusta sairastumisriskiin.
Geneettisillä tekijöillä on vaikutus koiran nisäkasvaimen syntymiseen, ja tietyt rodut ovat alttiimpia kehittämään nisäkasvaimia kuin toiset. Tällaisia rotuja ovat erityisesti spanielit, villakoirat, mäyräkoirat sekä saksanpaimenkoirat.
Riski nisäkasvaimille kasvaa koiran ikääntyessä. Myös ylipaino ja varsinkin nuoruusiän lihavuus lisäävät sairastumisriskiä. Pidä siis huoli, että lemmikkisi saa sille sopivaa ruokaa ja sen kuntoluokka pysyy hyvänä pennusta alkaen.
Myös uroksille voi tulla harvinaisissa tapauksissa maitorauhaskasvaimia.
Koiran nisäkasvaimen diagnosointi
Koiran nisäkasvaimen havaitsemisessa tärkeässä roolissa on nisien huolellinen palpointi eli käsin tunnustelu – tämän voi tehdä myös omistaja kotona ja varsinkin ikääntyvän nartun omistajan kannattaa säännöllisesti tunnustella koiran maitorauhaset läpi pattien varalta. Nisien tunnustelun lisäksi eläinlääkäri voi tutkia paikalliset imusolmukkeet, ottaa keuhkoista röntgenkuvat ja tehdä muita tarpeellisia tutkimuksia leviämisen kartoittamiseksi – yleensä koiran nisäkasvaimen etäpesäkkeet sijaitsevat erityisesti alueellisissa imusolmukkeissa ja keuhkoissa. Etäpesäkkeitä voidaan löytää myös muualta elimistöstä, kuten pernasta, maksasta, munuaisista ja luustosta.
Koiran nisäkasvaimen hoito
Koiran maitorauhaskasvaimia voidaan hoitaa kirurgisesti ja tietyissä tapauksissa solusalpaajin. Riippuen kasvainmuutosten sijainnista ja määrästä, koiralta voidaan poistaa pelkkä kasvain tai jopa koko maitorauhasrivistö.
Koiran nisäkasvain: ennuste
Koiran nisäkasvaimen koko vaikuttaa koiran ennusteeseen. Kun havaittu kasvain on kooltaan yli 3 cm kokoinen, ennuste on heikompi kuin pienemmällä kasvaimella. Mikäli koiran nisäkasvain on haavautunut tai tunkeutunut ympäröivään kudokseen, on se myös merkki huonommasta ennusteesta.
Nopea patin kasvaminen kertoo usein sen aggressiivisuudesta ja pahanlaatuisuudesta, ja on huono merkki ennusteen kannalta. Myös useat muut eläinlääkärissä määritettävät tekijät, kuten kasvaimen histologinen tyyppi, erilaistumisaste ja etäpesäkkeet, vaikuttavat ennusteeseen.
Kirjoittaja
Tuulia Aherikko, ELL eläinlääkäri, koirakasvattaja (kennel Tuituin) ja eläintenkouluttajan ammattitutkinto -opiskelija
Lähteet
Cassali GD, Lavalle GE, De Nardi AB, Ferreira E, Bertagnolli AC. Consensus for the diagnosis, prognosis and treatment of canine mammary tumors. Braz J Vet Pathol 2011, 4: 153-180.
Im KS, Kim NH, Lim HY, Kim HW, Shin JI, Sur JH. Analysis of a new histological and molecularbased classification of canine mammary neoplasia. Vet Pathol 2014, 51: 549-59.
Moe L. Population-based incidence of mammary tumours in some dog breeds. J Reprod Fertil Suppl 2001, 57: 439-43.
Pérez Alenza D, Rutteman GR, Peña L, Beynen AC, Cuesta P. Relation between habitual diet and canine mammary tumors in a case-control study. J Vet Intern Med 1998, 12: 132-9.
Philibert JC, Snyder PW, Glickman N, Glickman LT, Knapp DW, Waters DJ. Influence of host factors on survival in dogs with malignant mammary gland tumors. J Vet Intern Med 2003, 17: 102-6.
Saba CF, Rogers KS, Newman SJ, Mauldin GE, Vail DM. Mammary gland tumors in male dogs. J Vet Intern Med 2007, 21: 1056-9.
Santos AA, Lopes CC, Ribeiro JR, Martins LR, Santos JC, Amorim IF, Gärtner F, Matos AJ. Identification of prognostic factors in canine mammary malignant tumours: a multivariable survival study. BMC Vet Res 2013, 9:1.
Schneider R, Dorn CR, Taylor DO. Factors influencing canine mammary cancer development and postsurgical survival. J Natl Cancer Inst 1969, 43: 1249-61.
Sontas BH, Ozyogurtcu H, Gurel A, Ekici H. Evaluation of clinical and pathological characteristics of 155 canines with mammary tumours: a retrospective study. Arch Vet Med 2009, 41: 53-59.
Sorenmo KU, Kristiansen VM, Cofone MA, Shofer FS, Breen AM, Langeland M, Mongil CM, Grondahl AM, Teige J, Goldschmidt MH. Canine mammary gland tumours; a histological continuum from benign to malignant; clinical and histopathological evidence. Vet Comp Oncol 2009, 7: 162-72.
Sorenmo KU, Worley DR, Goldschmidt MH. Tumors of the mammary gland. Teoksessa: Withrow SJ (toim.) Small animal clinical oncology. 5. p. Elsevier/Saunders, Philadelphia 2013: 538-556.
van Nimvegen S, Kirpensteijn J. Spesific disorders. Teoksessa: Tobias KM, Johnston SA (toim.). Veterinary surgery small animal. Elsevier Saunders, St. Louis 2012: 1303-1339.
