Koiran sikaripunkki on pieni ulkoloinen, joka elää koiran ihossa karvatupessa. Sikaripunkkeja esiintyy myös terveillä ja oireettomilla koirilla, mutta isoina esiintyminä ne aiheuttavat demodikoosi-nimisen ihosairauden. Demodikoosin eri tyyppejä hoidetaan eri tavoin.
Mikä koiran sikaripunkki on?
Koiran sikaripunkki (Demodex canis et. injai et. cornei) on pieni ulkoloinen, joka elää koiran ihossa karvatupessa. Koiran sikaripunkin elämänkierto kestää 3–4 viikkoa, ja sikaripunkin kaikki elämänkierron vaiheet elävät koiran karvatupeissa, joskus talirauhasissa.
Myös terveillä, oireettomilla koirilla on sikaripunkkeja pieniä määriä, mutta koiran immuunipuolustus pitää punkkien määrän tarpeeksi pienenä. Immunosuppressio tai ihon puutteellinen immunijärjestelmä mahdollistaa punkkien lisääntymisen.
Kun koiran sikaripunkkien määrä kasvaa liian suureksi, aiheutuu siitä demodikoosi. Tietyillä roduilla, kuten useilla terriereillä, tanskandogilla ja sharpeilla on rotualttius demodikoosiin.
Miten koiran sikaripunkki tarttuu?
Koiran sikaripunkki tarttuu emältä pennulle ensimmäisten elinvuorokausien aikana. Myöhemmällä iällä sikaripunkki ei voi enää tarttua.
Koiran sikaripunkin aiheuttamat oireet ja demodikoosi
Koiran sikaripunkkien liiallinen esiintyminen aiheuttaa demodikoosi-nimisen ihosairauden. Koiran sikaripunkin aiheuttamia iho-oireita voivat olla esimerkiksi karvanlähtö, karvattomat alueet, ihon punoittaminen tai tummuminen, mustapäät, kutina, hilseily, ihotulehdukset ja ihottuma sekä kutina.
Koiralla voi myös olla rupia tai näppylöitä tai ulkokorvan tulehdus. Yleistyneessä demodikoosissa koiralla esiintyy myös yleisoireita, kuten väsymystä, kuumetta, ruokahaluttomuutta ja suurentuneita imusolmukkeita.
Demodikoosin päätyypit ja koiran sikaripunkin hoito
Demodikoosi voidaan jakaa kahteen päätyyppiin, jotka ovat paikallinen demodikoosi ja yleistynyt demodikoosi. Demodikoosin eri tyyppejä hoidetaan eri tavoin.
Koiran sikaripunkki ja paikallinen demodikoosi
Tavallisesti alle vuoden vanhalla koiralla on pieniä ihomuutoksia yleensä raajoissa tai pään alueella, varsinkin silmien ympärillä. Tätä kutsutaan paikalliseksi demodikoosiksi. Yleensä koira paranee itsestään parissa kuukaudessa, jolloin demodikoosi ei välttämättä vaadi hoitoa.
Tarvittaessa hoitona voidaan käyttää sekundäärisiin mikrobi-infektioihin paikallisesti desinfektioaineita tai eläinlääkärin määräyksestä antibioottivoiteita. Paikallisesti koiran sikaripunkki voi aiheuttaa myös korvatulehduksen.
Koiran sikaripunkki ja yleistynyt demodikoosi
Pentuiän paikallinen demodikoosi voi levitä yleistyneeksi demodikoosiksi. Tällöin koiralla on laajoilla alueilla ihottumaa sekä yleisoireita. Kun paikallisia ihomuutoksia havaitaan vähintään viisi, koko ruumiinalueen kuten pään iho on muuttunut tai oireita esiintyy useammassa kuin yhdessä jalassa, puhutaan yleistyneestä demodikoosista.
Tietyt rodut ovat alttiimpia yleistyneeseen muotoon. Rodun lisäksi altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi koiran stressi, suolistoloiset, huono ravitsemus, hormonaaliset sairaudet ja kiima-ajat.
Kun demodikoosi puhkeaa aikuisiällä, on taustalla immuunipuolustusta heikentävä tekijä tai sairaus, joka olisi tärkeä selvittää ja hoitaa. Tällaisia tekijöitä/sairauksia ovat mm. kasvaimet, kemoterapia, leishmanioosi, immunosuppressiivinen lääkitys sekä jo aiemmin mainitut hormonaaliset sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta.
Yleistynyt demodikoosi ei parane itsestään ja harvoin paranee täysin. Hoito kestää yleensä kuukausia ja vaatii runsaasti kontrollikäyntejä eläinlääkärissä. Hoidossa voidaan käyttää antibiootteja, pesuaineita, paikallisvaleluliuoksia ja muita lääkkeitä. Nartuilla myös sterilointi ja pitkäkarvaisilla koirilla turkin leikkaaminen voivat auttaa.
Koiran sikaripunkki voi aiheuttaa myös pododemodikoosin. Pododemodikoosi on sikaripunkkien paikallinen esiintyminen tassuissa, jotka taudin lievässä muodossa punoittavat ja ovat arat. Oireet voivat kuitenkin pahentua turvotukseksi, granuloomien muodostamiseksi sekä ihorikoksi ja arpeutumiseksi tilanteen kroonistuessa. Pododemodikoosin hoitovaste on huono, mutta sitä voidaan yrittää hoitaa mm. lääkepesuin ja suunkautta annettavin lääkkein.
Sairastumisalttiuden oletetaan olevan perinnöllistä, joten koiria, joilla on diagnosoitu yleistynyt demodikoosi, ei tule käyttää jalostukseen.
Kirjoittaja
Tuulia Aherikko, ELL eläinlääkäri, koirakasvattaja (kennel Tuituin) ja eläintenkouluttajan ammattitutkinto -opiskelija
Lähteet
Elinympäristönä koira – koiran loiset ja loissairaudet. Seppo Saari, Anu Näreaho, Sven Nikander, Fennovet Oy 2016
Demodicosis in Dogs and Cats: How to Diagnose and Treat It Successfully. Noli D., WSAVA 2011
Lue lisää punkeista
