Jokainen varmasti toivoo oman lemmikkinsä olevan terve ja elävän mahdollisimman pitkän ja hyvän elämän. Tätä voidaan edesauttaa teettämällä koiran viralliset terveystutkimukset.
Moni pennunostaja saa kasvattajalta kehotuksen viedä koira virallisiin terveystutkimuksiin koiran ollessa parivuotias. Ostaja helposti lupautuu pentua hankkiessaan teettämään tutkimukset, mutta ne unohtuvat. Onneksi monet kasvattajat muistuttavat kasvatinomistajiaan virallisten terveystutkimuksien teettämisestä ja järjestävät kasvateilleen esimerkiksi kimppatarkastuksia. Osa kasvattajista myös tarjoaa pennun hinnasta alennusta tai palautusta, kun terveystutkimukset on tehty.
Kotikoiran omistaja saattaa miettiä, miksi hänen pitäisi viedä koiransa terveystutkimuksiin, kun ei koiraa kuitenkaan käytetä jalostukseen. Kuitenkin myös kotikoirien tutkiminen on erittäin tärkeää useista syistä, joita käsitellään edempänä.
Koiran virallisista terveystutkimuksista puhutaan silloin, kun ne ovat Suomen Kennelliiton hyväksymiä. Kennelliitto kirjaa tulokset jalostustietojärjestelmään eli KoiraNetiin. Useille roduille suositellaan tehtäväksi myös muita kuin KoiraNetiin kirjattavia terveystutkimuksia, kuten geenitestejä ja verikokeita elinarvoista (esim. kilpirauhasarvot).
- Rodun terveyden edistäminen
- Terveysrasitteet ja rodussa esiintyvät sairaudet
- Omistajan hyöty
- Terveysongelmien ennaltaehkäisy ja hoitaminen ajoissa
- Kennelliiton suorittamat koiran viralliset terveystutkimukset
- Geenitestit
- Kotikoirasta jalostuskoiraksi
Koiran viralliset terveystutkimukset ja rodun terveyden edistäminen
Kasvattajan kasvatustyön lisäksi koko rodun kannalta on äärettömän tärkeää, että muillekin kuin jalostukseen käytettäville koirille tehdään viralliset terveystutkimukset. Jotta kasvattaja pystyy kasvattamaan mahdollisimman terveitä koiria, se vaatii, että mieluiten kaikki hänen kasvattinsa terveystutkitaan.
Ei riitä, että vain jalostuskoirat tutkitaan. Jotta rodun terveystilanteesta voidaan saada kattava kuva, on tutkittava mahdollisimman paljon koiria. Kasvattajat eivät pysty kasvattamaan terveitä koiria, ellei myös kotikoiria tutkita ja niiden terveydestä saada tietoa.
Useilla roduilla on PEVISA eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma. PEVISA:an voi kuulua esimerkiksi lonkka- ja kyynärkuvaus, ja tuloksille voidaan asettaa raja-arvoja. Jotta pentueen saa rekisteröityä Suomen Kennelliittoon, vanhempien tulee täyttää PEVISA-ehdot. Lue lisää PEVISA:sta sekä rotujen erityisehdoista Kennelliiton sivuilta.
Rodun terveysrasitteet ja rodussa esiintyvät sairaudet
Koiran viralliset terveystutkimukset sisältävät myös rodun terveysrasitteiden kontrolloinnin. Koiraroduissa esiintyy terveysrasitteena sairauksia, jotka ovat kyseissä rodussa keskimääräistä yleisempiä. Sairaudet vaihtelevat rotujen välillä. Toiset rodut ovat alttiimpia lonkkanivelen kehityshäiriölle, toiset epilepsialle tai sydänvioille.
Esimerkiksi roduissa, joissa esiintyy keskimääräistä enemmän kilpirauhasen vajaatoimintaa, kilpirauhasarvojen tutkiminen on hyvä tehdä koiran ollessa parivuotias, ja arvot kannattaa kontrolloida muutaman vuoden välein. Näin mahdollinen vajaatoiminta havaitaan aikaisessa vaiheessa ja arvojen kehittymistä osataan lähteä kontrolloimaan tiheämmällä seurannalla ja tarvittaessa voidaan aloittaa lääkitys.
Myös omistaja hyötyy koiran terveystutkimuksien teettämisestä
Vaikkei koiran kanssa harrastaisi tavoitteellisesti mitään lajia, koira usein pyörii mukana pihatöissä, leikkii lasten kanssa tai ainakin lenkkeilee. Koiran keho joutuu kuormitukseen myös normaalissa kotielämässä, joten on tärkeä tietää, millaiset lähtökohdat koiralla on esimerkiksi nivelrikon syntymiselle. Vieläkin tärkeämpää luustokuvaus on harrastuskoiran kohdalla, jotta tiedetään, millaista rasitusta koiran kropan voidaan olettaa kestävän.
On hyvä tietää, onko koiralla terveet ja normaalit A/A-lonkat vai onko lonkissa kehityshäiriötä. C/C -lonkkainen koira voi elää erittäin hyvän elämän ilman nivelrikkoa, mutta tällöin on tärkeä huolehtia vielä tarkemmin nivelten hyvinvoinnista ja esimerkiksi lihaskunnosta. Toki myös A/A-lonkkaiselle koiralle voi kehittyä nivelrikko, eivätkä luustokuvaustutkimukset kerro kaikkea.
Sama on totta myös koiran kyynär- ja olkanivelten kanssa. Terveen eli 0/0 -kyynärisen ja olkaisen koiran kanssa uskaltaa harrastaa enemmän etupäätä kuormittavia lajeja kuin sellaisen koiran kanssa, jolla on kyynärniveldysplasiaa tai olkanivelen osteokondroosia. Esimerkiksi agilityssä koiran etupää joutuu koville, ja luuston olisi syytä olla kunnossa fyysisesti raskaita harrastuksia varten.
Kun omistaja tietää, että koiransa luustossa ja nivelissä on muutoksia, hän osaa ylläpitää koiran lihaskuntoa tarkemmin ja kiinnittää huomiota pienempiinkin muutoksiin.
Silmäpeilauksessa tutkitaan, onko koiralla esimerkiksi sokeutumista aiheuttavia muutoksia. Koska sokeutuminen vaikuttaa koiran arkielämään, on omistajan tärkeä tietää, mikäli hänen koiransa näkökyky on heikentynyt ja tulee heikkenemään lisää. Sokea koira pystyy elämään pitkälti normaalia elämää, kunhan tiettyihin asioihin kiinnitetään huomiota ja koiran rajoittunut näkökyky tiedostetaan.
Toisinaan terveystutkimuksien tulosten perusteella voidaan tehdä kirurginen korjaus jo ennen huomattavia oireita, jolloin voidaan ehkäistä esimerkiksi nivelrikon syntyä ja koira voi elää jopa täysin normaalin elämän. Esimerkiksi patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on varsinkin pienillä koirilla esiintyvä perinnöllinen vika. Tietyissä tapauksissa oireettoman nuoren koiran patellaluksaatio voidaan korjata leikkauksella ja näin ollen ehkäistä polveen syntyviä nivelrustovaurioita ja eturistisiteen repeämistä.
Kaikkiin rotujen terveysrasitteisiin ei ole olemassa virallista terveystarkastusta, jota voitaisiin käyttää hyödyksi jalostuksessa tai joista pidettäisiin kirjaa KoiraNetissä. Joitakin niistä voidaan kuitenkin tutkia esimerkiksi verikokeilla. Kasvattajalle on myös erittäin tärkeää kertoa, mikäli omalla koiralla todetaan esimerkiksi allergia tai epilepsia, jotta kasvattaja osaa ottaa nämäkin asiat huomioon jalostusvalinnoissaan. Myös epäilyistä kannattaa ilmoittaa, sillä vastuulliset kasvattajat ovat kiinnostuneita kasvattiensa hyvinvoinnista läpi niiden elämän.
Useilta rotuyhdistyksiltä löytyy omia terveystulos-listoja. Sinne kannattaa ilmoittaa julkisiksi oman koiransa tulokset riippumatta siitä, kuuluuko itse rotuyhdistykseen. Näin kaikki kasvattajat pystyvät hyödyntämään tietoa.
Kun omistajalle tulee ajankohtaiseksi toisen koiran hankkiminen, kasvattaja myy hänelle todennäköisemmin koiran, kun edellinen on terveystutkittu. Tällöin nimittäin kasvattaja tietää omistajan olevan aidosti kiinnostunut koiransa ja rodun terveydestä, ja todennäköisemmin valmis terveystutkimaan myös seuraavan koiransa. Osallistumalla rodun terveyden kartoitukseen tutkimuksilla omistaja myös parantaa mahdollisuuksiaan saada tulevaisuudessa terveen samanrotuisen koiran, kun kasvattajat pystyvät viemään rotua terveempään suuntaan tutkimustietojen valossa.
Terveysongelmien ennaltaehkäisy ja hoitaminen ajoissa
Ongelmia on helpompi ennaltaehkäistä kuin lähteä hoitamaan vasta sitten, kun ne näkyvät. Koirat piilottavat kipunsa hyvin pitkään ja sairaus ehtii usein edetä pitkälle, ennen kuin omistaja huomaa asian.
Lisäksi useiden sairauksien oireet ilmenevät salakavalan hitaasti eikä niitä ole aina helppo huomata. Tästä syystä terveystutkimukset ovat tärkeitä jo ennen kun on mitään aihetta huoleen, ja myös kotikoirat tulisi tutkia. Tutkimaton ei ole sama asia kuin terve.
Kennelliiton suorittamat koiran viralliset terveystutkimukset
Kennelliiton koiran virallisiin terveystutkimuksiin kuuluu useita tutkimuksia, jotka löytyvät täältä. Ennen tutkimuksiin menoa omistajan on tilattava ennakkolähete esimerkiksi Omakoira-palvelun kautta.
Kun tutkimuksien lausunnot valmistuvat, ne tallennetaan Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Sieltä kannattaa käydä katsomassa esimerkiksi oman koiransa rodun tilastoja ja tutustua itseään kiinnostavan pentueen vanhempien ja suvun tuloksiin.
Kennelliiton kautta on mahdollista saada myös epävirallinen lausunto sairaalle koiralle. Sairaalla koiralla tarkoitetaan esimerkiksi koiraa, jolle on jouduttu lonkkadysplasian takia aloittamaan lääkitys tai tekemään leikkaus, tai koiraa, joka on lopetettu esimerkiksi selkään liittyvän vian vuoksi. Lue lisää Kennelliiton sivuilta.
Koiran viralliset terveystutkimukset – geenitestit
Koiran viralliset terveystutkimukset pitävät sisällään myös erilaisia geenitestejä. Geenitestejä voidaan hyödyntää varsinkin jalostusvalinnoissa, kun taas kotikoiralle niistä ei ole usein hyötyä tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Nykyään osa geenitestien tuloksistakin on mahdollista kirjata KoiraNetiin, ja se olisikin hyödyllistä.
Kun sairautta aiheuttava geeni on tunnistettu ja testi kaupallistettu, geenitestien avulla voidaan selvittää, kantaako koira tiettyä sairausgeenin peittyvää eli resessiivistä muotoa eli voiko se periyttää sitä jälkeläisilleen, vaikkei olekaan itse sairas. Näin osataan olla esimerkiksi käyttämättä sairausgeenin sairas-muotoa kantavalle nartulle urosta, joka on myös kyseisen geenin kantaja. Tällöin ei synny sairaita yksilöitä. Kantajien karsiminen kokonaan pois jalostuksesta ei kuitenkaan ole usein tarkoituksen mukaista, vaan supistaa liiaksi monimuotoisuutta.
Toisinaan oman kotikoirankin geenitestaaminen voi olla aiheellista. Esimerkiksi colliesukuisilla roduilla esiintyy MDR1-mutaatiota, joka aiheuttaa yliherkkyyttä monille lääkeaineille, kuten loishäädössä käytetylle ivermektiinille ja eläinlääkärissä rauhoitusaineena käytetylle butorfanolille.
Mikäli koiran vanhempia ei ole testattu terveiksi (ei-kantajiksi), kannattaa oma koira testauttaa. Myös siinä tapauksessa, että koiran vanhemmilla tai vanhemmalla on MDR1-mutaatio, kannattaa oma koira testauttaa.
Kotikoirasta jalostuskoiraksi
Kun kasvattajat pohtivat nartuilleen sopivia uroksia, he voivat katsoa KoiraNetin terveystuloksia. On tosiasia, että kasvattaja pääsee helpommalla, kun häntä kiinnostava uros on jo terveystutkittu ja tulokset ovat hänen kriteerinsä täyttävät. Kaikki vastuullisetkaan kasvattajat eivät aina jaksa aktiivisesti pyytää kiinnostavia uroksia terveystutkimuksiin selvittääkseen tarkemmin niiden sopivuutta omaan jalostukseensa.
Monet hyvät, jalostukseen sopivat koirat ovat kotikoirina perheissä, eivätkä ne välttämättä käy ollenkaan näyttelyissä tai kilpailuissa, joissa kasvattajat voisivat törmätä niihin ja huomata niiden hienouden.
Tällaisten kotikoirien arvo on kuitenkin korvaamaton rodun monimuotoisuuden säilymiseksi. Jotta kasvattajat niin sanotusti huomaisivat tällaiset ”sohvachampionit”, asiaa auttaa, kun niille on teetetty viralliset terveystutkimukset.
Jos siis uroskoiran omistajana ajattelet, että koirasi voisi sopia luonteensa ja muiden ominaisuuksiensa puolesta jalostukseen, tuo urostasi esille ja ilmaise ainakin koirasi kasvattajalle mahdollinen kiinnostuksesi uroksesi jalostuskäytölle.
Jotta joku kiinnostuisi enemmän kotikoirastasi jalostuskoirana, olisi sillä hyvä olla vähintään rodulle suositellut terveystutkimukset tehtyinä. Usein multichampionien veljien joukoista löytyy timantteja, joilla olisi paljon annettavaa rodulle sen sijaan, että samalle menestyneelle veljelle tehtäisiin vielä enemmän pentueita.
Kirjoittaja
Tuulia Aherikko, ELL eläinlääkäri, koirakasvattaja (kennel Tuituin) ja eläintenkouluttajan ammattitutkinto -opiskelija
