Toiselle täydellinen koira on toiselle täysin epäsopiva. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeanlaista koiraa eikä ns. ongelmakoiraa. Ongelmakoiran sijaan kannattaisi puhua ongelmallisesta käytöksestä. Ongelmakoira kuulostaa absoluuttiselta totuudelta, kun yleensä kyseessä on subjektiivinen näkemys tietyn käytöksen ongelmallisuudesta. Sama käytös voi olla toisessa tilanteessa täysin toivottua. Toisaalta jokin käytös voi olla koiralle ongelmallista, vaikkei se ole ihmiselle.
Suomessa rekisteröityjä koirarotuja on yli 300, ja niillä on erilaisia ominaisuuksia. Se, mitä mitä tarvitsee ja toivoo koiran käyttäytymisen suhteen riippuu ihmisestä – kauneus on katsojan silmissä ja ihmiset kokevat erilaiset koiran ominaisuudet ja käyttäytymisen toivottavaksi tai ei-toivottavaksi.
- Mikä koetaan ongelmakäytökseksi?
- Vahtivietti
- Riistavietti ja saalisvietti
- Paimennusvietti
- Energisyys
- Vetäminen
- Impulsiivisuus ja reaktiivisuus
- Pidättyväisyys
- Resurssiagressiivisuus
- Ruoka-ahneus
- Herkkyys
- Kovuus vs pehmeys
- Terävyys
- Miellyttämishalu
- Esimerkistä oppiminen ja sosiaalinen oppiminen
- Nylkyttäminen ja sukupuolivietti
- Opitaan yhdessä ja arvostetaan koira yksilöinä
Mikä on ongelmakoira ja mikä koetaan koiran ongelmakäytökseksi?
Osa ongelmakäytöksistä on ongelmia nimenomaan koiralle, muttei omistajalle. Maalla asuva omistaja ei välttämättä välitä tai edes tiedä, että koira kärsii eroahdistuksesta ja haukkuu yksinollessaan. Kerrostalossa samaisesta koirasta valitettaisiin ja kerrottaisiin todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin omistajalle. Toiset käytökset ovat ongelmia koiran omistajalle ja mahdollisesti ympäristölle, mutteivät koiralle. Tällaisia ovat tyypillisesti lajityypilliset käytökset. Osa ongelmallisista käytöksistä on ongelmia sekä omistajalle että koiralle.
Ei ole varsinaisesti olemassa ”huonoa” ongelmakoiran käytöstä, kuten ei myöskään ”huonoja ominaisuuksia”. Ne ovat vain ominaisuuksia ja käytöstä. Tietyt asiat ovat vakiintuneet toivottavaksi koirien asuessa ihmisten keskuudessa, mutta toisaalta edelleen on tarve työkoirille, joiden esimerkiksi ei tule sallia reviirilleen tuntemattomia ihmisiä.
Monille ns. huonoille tavoille on myös olemassa evolutiivinen syy. Ei ole reilua koiralle, jos se ei saa toteuttaa siihen koodattuja käytösmalleja – tarkemmin metsästysketjun korostuneita vaiheita. Esimerkiksi paimenkoirilla vaaniminen on korostunut ja voi aiheuttaa esimerkiksi herkkyyttä lähteä liikkuvan kohteen kuten polkupyörän perään, mikä koetaan helposti ongelmalliseksi.
On hyvin ympäristöriippuvaista, mikä koetaan ”huonoksi käytökseksi” tai ”ongelmakoiraksi”. Sama koira voisi toisenlaisessa ympäristössä olla aivan täydellinen. Tästä esimerkkinä laumanvartijakoira: laumanvartijan työskennellessä alkuperäisessä työtehtävässään sen tulee pääsääntöisesti pitää vieraat ihmiset ja eläimet poissa alueeltaan. Jos tällainen voimakkaasti haukkuen vahtiva koira asuu kerrostalossa kaupunginkeskustassa, se voidaan kokea ”ongelmakoiraksi” eikä sen ominaisuuksia arvosteta samalla tavalla. Tämän takia koiraa harkitessa tulee perehtyä rodun alkuperäiseen tarkoitukseen ja ominaisuuksiin huolella, ja verrata niitä omiin toivomuksiinsa ja tarpeisiinsa. Lue lisää sopivan koirarodun ja pennun valitsemisesta täältä.
Tietyt ominaisuudet ovat tarjonneet paremmat selviytymis- ja/tai lisääntymismahdollisuudet, ja niinpä useat ”huonot” ominaisuudet ovat syntyneet evoluution myötä. Myös ihmisten koirajalostuksella on ollut vaikutusta ominaisuuksien kehittymiseen, säilymiseen ja karsiutumiseen.
Tutustu siis tarkasti ennen koiran hankintaa kyseisen rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ja siihen, mihin se on jalostettu. Älä hanki esimerkiksi vahtikoirarotuista koiraa ja oleta, ettei se vahdi haukkumalla tai että se olisi helposti opetettavissa olemaan haukkumatta.
Usein ongelmallisesti käyttäytyvän koiran omistajaa käsketään katsomaan peiliin ja etsimään ratkaisua sieltä. Tämä ei kuitenkaan usein auta ja ihmisten syyllistäminen tai syyllisuuden tunteminen ovat usein tarpeettomia.
Vahtivietti kaupunkiasujan koiran ongelmakäytöksenä
Vahtiviettinen koira puolustaa reviiriään, esimerkiksi kotiaan. Usein vahtiviettinen koira haukkuu tavoitteena karkottaa tunkeilija tai ilmoittaa siitä omistajalle.
Vahtiminen on kaupungeissa ja varsinkin kerrostaloissa asuttaessa yksi eniten päänvaivaa aiheuttava ominaisuus. Kun koira haukkuu rappuäänille tai postille, koetaan tämä ongelmalliseksi yleensä varsinkin naapurien toimesta. Sen sijaan esimerkiksi maalla omakotitalossa asuessa omistaja voi arvostaa sitä, että koira vahtii ja ilmoittaa esimerkiksi lähistöllä liikkuvista ihmisistä haukkuen.
Haukkuminen on koirien tapa kommunikoida ja haukkumalla ilmoittaminen on kautta aikain ollut yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, joita ihmiset ovat koirilta toivoneet. Ihminen huomaa haukkumisen, vaikkei näkisi koiraa.
On rotuja, jotka on nimenomaan jalostettu vahtikoiriksi. Niiden kuuluu ilmoittaa haukkumalla asioista ja kertoa esimerkiksi pihaa lähestyville ihmisille olemassaolostaan. Koirat välttävät konflikteja ja fyysisiä yhteenottoja viimeiseen asti, sillä ne vievät paljon energiaa. On huomattavasti energiatehokkaampaa ilmoittaa kohteelle olemassaolostaan ja karkottaa se jo sillä.
Riistavietti ja saalisvietti
Koirat polveutuvat susista, joille riista- ja saalisvietti ovat perusedellytyksiä selviämiselle. Niiden avulla on hankittu ruoka ja säilytty hengissä. Riistaviettinen koira etsii ja jäljittää hajuja, lähtökohtaisesti riistaa.
Saalisviettinen sen sijaan jahtaa kohteita, kun ne liikkuvat koirasta poispäin eli pakoon. Lähes kaikilla koirilla on jonkin asteista saalisviettiä. Se voi näkyä haluna jahdata lelua tai juosta pallon perässä. Osa koirista omaa vahvemman riista- ja/tai saalisvietin kuin toiset.
Riistaviettisiä koiria voidaan hyödyntää tänäkin päivänä esimerkiksi metsästyksessä. Riistavietti mahdollistaa myös kadonneita ihmisiä etsivät pelastus- ja palveluskoirat, jotka riistan sijaan on jalostettu ja koulutettu jäljestämään ihmisiä.
Toisaalta riistaviettistä koiraa ei usein uskalla pitää vapaana, sillä se löytää helposti jonkun kiinnostavan hajun ja lähtee seuraamaan sitä häviten omistajaltaan. Mikäli haluaa koiran, joka mökillä pystyy olemaan vapaana pihassa ja touhuamaan perheen mukana ilman pelkoa riistan hajujen perään lähtemisestä, ei kannata ottaa metsästyskoirarotuista koiraa. Jalostuksen myötä on syntynyt useita rotuja, joiden riistavietti on yleensä olematon.
Saalisviettinen koira voi tempoa hihnassa autojen ja vaikka lentävien lehtien perään, mikä usein rasittaa omistajaa. Saalisvietti on kuitenkin ominaisuus, jota omistajat usein arvostavat harrastuskoirissaan.
Saalisviettinen koira palkkautuu hyvin lelulla ja on motivoitavissa työskentelemään ilman ruokapalkkiota. Tällöin omistajan ei tarvitse esimerkiksi miettiä koulutuksessa käytettävien namien sisältämää energiaa suhteessa koiran päivittäiseen energiatarpeeseen.
Paimennusvietti
Paimennusvietti on yhdenlaista saalisviettiä, joka on jalostuksella muokattu nykyisenlaiseksi. Paimennusviettinen koira pyörii laumansa ympärillä, ajaa takaa, juoksee eteen, haukkuu ja mahdollisesti näykkii ohjatakseen kohdetta haluamaansa suuntaan käymättä kuitenkaan kiinni.
Paimennusvietti ja paimentaminen voivat olla ei-toivottua esimerkiksi lapsiperheissä, varsinkin jos paimentaminen kohdistuu lapsiin ja siihen kuuluu näykkimistä. Toisaalta taas lehmiä paimentavalle koiralle näykkiminen paimentaessa on toivottu ominaisuus, ja esimerkiksi lammastilallinen arvostaa koiransa paimennusviettiä. Hänelle paimennusvietitön koira ei sopisi työkoiraksi.
Koiran paimennusvietti mahdollistaa sen käyttämisen apuna eläinten paimennuksessa, jolloin koira ohjaa eläimet haluttuun suuntaan. Tästä on suuri apu ihmisille, sillä esimerkiksi koneiden tai ihmisvoiman avulla vastaava eläinten liikuttelu vaatisi enemmän resursseja ja aikaa paimenkoiriin verrattuna.
Paimenviettisen koiran paimennustarve voi myös kohdistua lasten lisäksi autoihin tai pyöriin, mikä koetaan usein ongelmallisena esimerkiksi kaupungissa asuttaessa.
Energisyys voi johtaa ongelmakoiramaiseen käytökseen
Koirarotujen välillä on suuria eroja niiden energisyydessä. Energinen koira kaipaa enemmän tekemistä kuin vähemmän energinen koira. Ilman riittäviä energianpurkutapoja käytös voidaan nähdä ongelmakoiramaisena.
Tavallisessa arjessa erittäin energinen koira aiheuttaa usein omistajalle harmaita hiuksia ja riittämättömyyden tunnetta, kun taas esimerkiksi tavoitteellisesti agilityä harrastava omistaja pitää koiransa energisyyttä positiivisena asiana.
Rotujen välillä on paljon eroja siinä, kuinka paljon ne tarvitsevat tekemistä ja aktivointia ollakseen tyytyväisiä ja saadakseen tarpeensa täytettyä. Täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei energisen koiran kanssa mennä ylikierroksille.
Se, että energiselle, ylikierroksilla käyvälle koiralle tarjotaan vain lisää energianpurkutapoja esimerkiksi palloa heittelemällä yleensä vain pahentaa tilannetta. Energiselle koiralle kannattaa opettaa rauhoittumista, jolloin arki ja harrastaminenkin sujuu mukavammin. Jatkuva ylikierroksilla käyminen lisää koiran stressiä.
Vetäminen
Kun koiran kanssa lenkkeillään hihnassa, koetaan vetäminen usein ongelmana. Sen sijaa rekikoirille vetäminen on toivottava ominaisuus, ja jos omistaja haluaa harrastaa esimerkiksi canicrossia tai koirahiihtoa, on koiran vetotaipumuksesta hyötyä.
Myöskään, jos koira asuu maalla eikä lenkkeile hihnassa, hihnassa vetämistä ei koeta ongelmaksi. Jos koirasi tykkää vetää, kokeile olisiko esimerkiksi koirajuoksu tai -hiihto teidän juttunne. Kun vetohaluinen koira pääsee toteuttamaan lajinomaista tarvettaan sallituissa puitteissa, voi se helpottaa tilannetta.
Impulsiivisuus ja reaktiivisuus voidaan nähdä ongelmakoiramaisena käytöksenä
Impulsiivisuus ja reaktiivisuus ovat samankaltaisia ominaisuuksia, joissa koira reagoi ja sitten vasta ajattelee. Reaktiivinen koira reagoi pienempään ärsykkeeseen kuin vähemmän reaktiivinen koira, kun taas impulsiivinen koira ei ajattele pitkällä tähtäimellä vaan lyhyellä tähtäimellä. Usein reaktiivisen koiran koetaan reagoivan tarpeettoman vahvasti ympäristön tilanteisiin ja muihin ärsykkeisiin.
Impulsiivinen koira tavoittelee välitöntä pientä palkkiota viiveellä saadun suuremman palkkion sijaan. Niinpä impulsiivinen koira voi turhautua nopeasti eikä sillä ole kovin paljoa kärsivällisyyttä. Koira voi olla impulsiivinen toisella osa-alueella (esim. ruokapalkka) ja toisella taas omata hyvän itsehillinnän (esim. lelupalkka).
Toisaalta impulsiivisen koiran kouluttaminen voi olla helpompaa, sillä se voi innostua nopeammin ja motivoitua helpommin, mutta sen keskittymiskyky voi olla huonompaa. Impulsiivisuus ja reaktiivisuus voivat olla hyödyksi nopeita reaktioita ja korkeaa viretilaa vaativissa harrastuksissa, kuten agilityssä. Lue lisää impulsiivisuuden hyödyistä ja haitoista poliisien räjähdekoirilla SmartDogin sivuilta.
Kuten impulsiivisuus, myös reaktiivisuus on hyödyllinen ominaisuus olosuhteissa, joissa nopea reagoiminen ja jatkuva valmiustilassa olo takaa paremman selviytymismahdollisuuden. Epävakaassa ja nopeasti muuttuvassa ympäristössä nopea toiminta on voinut auttaa sopeutumaan uuteen ympäristöön ja mahdollistanut paremmat edellytykset esimerkiksi ruuan hankkimiselle. Tietynlaisissa ympäristöissä on tärkeää toimia nopeasti ja spontaanisti eli impulsiivisesti harkitsevan ja pitkäjänteisemmän toimimisen sijaan ja reagoida jo pienempiin muutoksiin ympärillä.
Reaktiivisen koiran kanssa omistajan täytyy olla koko ajan valmiustilassa, ja pyrkiä huomaamaan asiat ennen koiraa. Tämä on hyvin rankkaa varsinkin, jos asuu seudulla, jossa koiralle on paljon ärsykkeitä eikä niitä ole mahdollista välttää tai hallita.
Koiralle voi opettaa impulsiivisuuden vastakohtaa eli itsehillintää, ja niin kannattaakin pennusta pitäen tehdä. Odottamisen harjoittelu esimerkiksi ruokintatilanteissa on hyvää harjoittelua.
Useat piirteet, kuten impulsiivisuus ja reaktiivisuus, korostuvat kivun, väsymyksen ja stressin seurauksena, jolloin ongelmakoiramaiseksi mielletty käytös korostuu. Impulsiivisen ja/tai reaktiivisen koiran kanssa kannattaakin paneutua koiran stressiin ja tehdä sen elämästä vähemmän stressaavaa, sillä tällainen koira saattaa elää jatkuvan stressin alla.
Pidättyväisyys
Pidättyväinen koira ei mene innoissaan tervehtimään vieraita ihmisiä eikä esimerkiksi samalla tavalla hypi vieraiden päälle tervehtiäkseen heitä. Tämä on toisaalta hyvä ominaisuus, sillä voit järjestää kotonasi tilaisuuksia pelkäämättä, että koira likaa tai vahingoittaa kynsillään vieraiden vaatteita tervehtiessään heitä. Myös lenkkeily ihmisvilinässä onnistuu usein helpommin pidättyväiseltä koiralta, joka ei halua mennä tervehtimään jokaista vastaantulijaa.
Pidättyväinen koira on usein kohtelias ja tekee tuttavuutta hitaasti ja rauhassa. Koiria jännittävät ihmiset voivat saada tällaisesta koirasta hyvän koirakokemuksen, kuten myös toisia koiria jännittävät tai aristelevat koirat.
Pidättyväisyys ja arkuus eivät ole sama asia, vaikkakin toisinaan menevätkin sekaisin. Arka koira pelkää, kun taas pidättyväinen koira on varautunut eikä esimerkiksi koe tarvetta/halua tutustua vieraisiin ihmisiin aran koiran vältellessä ja pakoillessa heitä.
Resurssiaggressiivisuus voi johtaa ongelmakoiramaiseksi tulkittavaan käytökseen
Koirille on luontaista pelätä sille tärkeiden asioiden menettämistä ja puolustaa niitä pitääkseen niistä kiinni – tämä ominaisuus on auttanut yksilöä pysymään hengissä, kun se ei ole esimerkiksi antanut muiden syödä sen ruokia. Toisille roduille resurssiaggressiivisuus on tyypillisempää kuin toisille.
Kuitenkin kyseessä on ihan jokaiselle, myös meille ihmisille, ominainen piirre. Ethän sinäkään ojenna autosi avaimia varkaalle hymyssä suin.
Normaalissa arjessa resurssiaggressiivisuus voi kuitenkin turhauttaa tai olla jopa vaarallista, kun koira suojelee omia resurssejaan ihmisiltä tai muilta koirilta. Lapsiperheeseen ei halua koiraa, joka voi purra, kun lapsi lähestyy esimerkiksi koiran ruokakuppia tai lelua.
Koulutuksella resurssiaggressiivisuutta voidaan ehkäistä ja lieventää. Koiran on tärkeä oppia, ettei se menetä aarteitaan, vaikka esimerkiksi lapsi lähestyy sitä. Myös lapsille tulee opettaa, että koira saa syödä ja levätä rauhassa. Resurssiaggressiivisuus voi johtua myös muista syistä kuin perimästä. Esimerkiksi stressi, kipu ja resurssien vähäisyys voivat lisätä resurssiaggressiivisuutta.
Ruoka-ahneus koiran ongelmallisena käytöksenä
Esimerkiksi labradorinnoutajilla on pohjaton vatsa ja ne ovat erittäin ahneita ruuan suhteen – se on niillä tutkitusti geeneissä. Koira, joka varastaa ruokaa, on usein helposti motivoitavissa työskentelemään ruokapalkalla. Ruualla palkatessa toistoja saa usein tehtyä enemmän ja nopeammin kuin esimerkiksi lelupalkalla.
Tällaisten koirien kanssa myös esimerkiksi suun kautta annettavat lääkkeet ovat usein helpommin annettavissa: lääke laitetaan nakinpalaan ja koira ahmaisee palasen enempää miettimättä. Jos ruoka-ahneelle koiralle ei yhtäkkiä maistu ruoka, tietää omistaja jonkin olevan vialla ja hän osaa puuttua tilanteeseen nopeasti. Normaalistikin ruokaansa närppivän koiran omistaja sen sijaa ei pysty yhtä hyvin hyödyntämään koiran ruokahalua koiransa terveydenseurannassa.
Ruoka-ahne koira kuitenkin yrittää tyypillisesti syödä kaikenlaista, ja se voi yrittää varastaa ihmisten ruokaa pöydältä, syödä lenkillä katujen varrelta kaiken löytämänsä ja syömäkelpoisena pitämänsä, ja se lihoo herkemmin.
Ruoka-ahne voi myös kärsiä jatkuvasta nälästä, vaikka sen energiantarve olisi tyydytetty. Esimerkiksi lisäämällä syömiseen kuluvaa aikaa virikkeellisen ruokinnan avulla voi lisätä koiran kylläisyyden tunnetta.
Herkkyys
Toisinaan kuulee omistajan kuvailevan koiraansa herkäksi. Usein sillä tarkoitetaan koiraa, joka reagoi pienempiin asioihin kuin ei-herkkä koira. Herkkä koira ei ole niin itsevarma ja se reagoi asioihin enemmän jännittyneesti, varautuneesti ja jopa pelokkaasti. Tuntuu, että koira stressaa helpommin ja pienempiä asioita. Se aistii ja havainnoi ympäristöä tavallista tarkemmin. Herkkä koira esimerkiksi menettää helpommin luottamuksen itseensä ja omistajaansa.
Tällaiset koirat tukeutuvat usein omistajaansa eivätkä välttämättä tee itsenäisiä päätöksiä niin nopeasti ja helposti – ne mieluummin antavat muiden päättää ja seuraavat perässä. Omistajalla on tällöin enemmän aikaa puuttua tilanteeseen ja ehkäistä ei toivottuja asioita.
Herkät koirat opettavat omistajilleen erittäin paljon koirien eleistä ja käyttäytymisestä. Herkkä koira tuskin haluaa tehdä omistajansa kanssa töitä, jos omistajalla on huono päivä ja hän tiuskii koiralle – herkkä koira nimittäin tyypillisesti huomaa herkemmin myös muutokset omistajansa tunnetiloissa. Tällöin koiran vetäytyminen voi saada ihmisen havahtumaan ja muuttamaan olemustaan positiivisemmaksi.
Kovuus vs pehmeys
Kovuuden ja pehmeyden kohdalla voitaisiin puhua eräänlaisesta taipumuksesta muodostaa muistijälki koetusta asiasta. Kova koira ei muista epämiellyttäviä kokemuksia, kun taas pehmeä koira muistaa ne ja pyrkii välttelemään niitä jatkossa. Pehmeä koira on näin alttiimpi ympäristölle ja huonojen kokemuksien vaikutukset ovat suuremmat.
Pehmeän koiran kanssa ei passaa tehdä virheitä, sillä niiden vaikutukset ulottuvat pidemmälle, kun taas kova koira sallii enemmän virheiden tekoja omistajaltaan. Usein kovat koirat vaativat enemmän toistoja oppiakseen, kun taas pehmeä koira oppii vähemmillä toistoilla, varsinkin ikävät asiat jopa kerrasta.
Epämiellyttävän kokemuksen voi aikaan saada esimerkiksi säikähtäminen tai kipu. Jos pehmeä koira esimerkiksi tuntee kipua eläinlääkärikäynnillä, se ei jatkossa halua enää mennä eläinlääkäriin. Kova koira sen sijaa selviää epämiellyttävästä eläinlääkärikäynnistä eikä kokemus vaikuta jatkossa sen halukkuuteen käydä eläinlääkärissä.
Pehmeä koira voi olla myös alttiimpi esimerkiksi sää- tai maasto-olosuhteille. Se ei välttämättä tykkää kävellä liukkailla lattioilla, jos se on aiemmin liukastellut ja saanut epämiellyttävän kokemuksen. Kova koira sen sijaa ei muista liukasteluja vaan pistelee menemään ja liukastelee uudelleen.
Pehmeyttä on myös erilaista eivätkä koirat ole joko pehmeitä tai kovia. Väliin mahtuu paljon variaatioita. Toiset koirat ovat ohjaajapehmeitä, jolloin ne eivät kestä omistajansa taholta tulevaa painostusta tai negatiivista huomiota samalla tavalla kuin kovempi koira.
Ohjaajapehmeä koira voi mennä niin sanotusti lukkoon ja lopettaa omistajansa kanssa työskentelyn hyvin pienestäkin negatiivisesta palautteesta tai jopa palkatta jäämisestä. Kovempi koira ei passivoidu, vaikkei se heti onnistuisi, ja se työskentelee usein itsenäisesti.
Terävyys nähdään joskus koiran ongelmakäytöksenä
Terävä koira reagoi aggressiivisesti, kun se tuntee itsensä uhatuksi. Mitä pienempi ärsyke aiheuttaa koirassa uhatun olon ja aggression, sen suurempi on sen terävyys. Perhekoirana terävä koira voi aiheuttaa jopa vaaratilanteita, mutta useilla työkoirilla suuri terävyys on toivottu ominaisuus.
Koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä, on usein helpompi koira arjessa ja lemmikkinä kuin terävä koira. Terävä koira on jatkuvasti valppaampi pienempiä uhkaärsykkeitä kohtaan ja voi tehdä helpommin virhearvioinnin ja puolustautua aggressiivisesti kuin vähemmän terävä koira. Vähemmän terävän koiran kanssa ei tarvitse samalla tavalla pelätä sen reagoivan aggressiivisesti uhkaavassa tilanteessa.
Miellyttämishalu
Osalla koirista on suuri miellyttämishalu ja ne haluavat koko ajan tehdä asioita omistajansa kanssa, kun taas toiset koirat vähät välittävät omistajansa kanssa työskentelystä. Miellyttämishalulla tarkoitetaan usein sitä, miten paljon koira haluaa miellyttää omistajaansa eli miten hyvin sille riittää palkkioksi kehut, haluaako se mieluummin tehdä töitä itsenäisesti esimerkiksi jäljestäen vai touhuaako se oikeastaan vain omistajansa kanssa, ja miten paljon se esimerkiksi kaipaa omistajaa rinnalleen. Miellyttämishalusta johtuva käyttäytyminen mielletään myös joskus ongelmakoiran käytökseksi.
Miellyttämishaluista koiraa on usein helpompi kouluttaa ja se jaksaa harjoitella esimerkiksi tassun antamista kymmeniä toistoja peräkkäin. Kuitenkaan miellyttämishaluinen koira ei ole yhtä hyvä itsenäisen työskentelyn parissa, vaan se kaipaa omistajaa rinnalleen enemmän.
Vähemmän miellyttämishaluiset koirat työskentelevät itsenäisesti ilman ohjausta esimerkiksi jäljestäen, mutta niitä kiinnostaa harvemmin esimerkiksi opetella temppuja eivätkä ne tee yhtä montaa toistoa, vaan kyllästyvät ja lähtevät mieluummin omien askareidensa pariin.
Miellyttämishaluinen koira on motivoitunut tekemään asioita omistajansa kanssa pienemmillä palkkiolla ja kelpuuttaa helpommin vahvisteena esimerkiksi oman kuivaruokansa. Vähemmän miellyttämishaluinen koira tarvitsee motivoituakseen suurempia ulkopuolisia kannustimia, kuten todella maukkaita herkkuja.
Toisaalta miellyttämishaluinen voi myös kärsiä helpommin eroahdistuksesta, sillä se ei samalla tavalla viihdy itsekseen. Myös koiran sosiaalisuus vaikuttaa asiaan.
Ongelmakoira: esimerkistä oppiminen ja sosiaalinen oppiminen
Koirat oppivat usein seuraamalla muiden käyttäytymistä – niin hyvässä kuin pahassakin. Näin pennut oppivat lauman tavoille. Jos perheen vanhempi koira esimerkiksi haukkuu rappuäänille, rupeaa yleensä uusi tulokaskin haukkumaan rappuäänille ennemmin tai myöhemmin. Muiden toimintaa seuraavan koiran kanssa voi hyödyntää hyvin sosiaalista oppimista ja do-as-I-do-koulutusmenetelmää.
Nylkyttäminen ja sukupuolivietit ongelmakoiramaisena käytöksenä
Nylkyttäminen mielletään seksuaaliseksi käytökseksi, vaikka usein taustalla ovat muut tekijät kuten stressi, negatiiviset tunteet, ylienergisyys tai alistaminen. Koira ei siis suinkaan välttämättä yritä astua toista koiraa nylkyttäessään, vaan voi ilmaista turhautumistaan. Nylkyttäminen nähdään silti helposti ongelmakoiramaisena käytöksenä.
Myös nartut nylkyttävät ja kaikki koirat voivat nylkyttää esimerkiksi ihmisen jalkaa tai pehmolelua. Sen sijaan, että tässä tilanteessa varaa suoraan eläinlääkärille ajan uroksen kastraatioon, kannattaa tilannetta katsoa kokonaisvaltaisemmin ja miettiä mikä käytöksen taustalla on. Purkaako koira esimerkiksi liiallista energiaansa tai onko se stressaantunut jostain syystä.
Uroksien nylkyttäessä taustalla voi olla sukupuolivietti. Perhe- ja harrastuskoirien kanssa sukupuolivietti koetaan usein haitallisena, mutta lajin kannalta kyseessä on erittäin tärkeä ominaisuus, jota ei saa karsia pois. Libido on periytyvä ominaisuus. Niinpä emme voi tavoitella mahdollisimman alhaista lipidoa, sillä elinvoimaisten koirien edellytys on normaali sukupuolivietti.
Uroksen täytyy haluta astua narttuja, jotta luonnollinen lisääntyminen on mahdollista. Usein nuori uros hullaantuu myös ei-juoksuisen tai ”ei-tärkkipäiväisen” nartun tuoksuista, mutta ikä tuo usein tähänkin asiaan helpotusta. Nuori uros ei ole vielä tottunut hormoneihinsa ja hormonitasapaino heittelee. Koulutuksella voidaan vaikuttaa paljon, mutta ei voida poistaa koiralle lajityypillistä tarvetta lisääntymiselle.
Opitaan yhdessä ja arvostetaan koiriamme yksilöinä
Usein kuulee sanottavan, että haastavasta koirasta tulee omistajalleen vieläkin rakkaampi, siihen kiintyy enemmän ja se myös opettaa omistajalleen paljon. Tällaisen koiran kanssa joutuu usein työskentelemään enemmän ja se lähentää omistajan ja koiran suhdetta.
Jos kaipaat ammattilaisen apua koirasi kouluttamiseen, löydät hyvän kouluttajan Suomen eläintenkouluttajat ry:n kouluttajalistalta. He ovat sitoutuneet positiiviseen vahvistamiseen eikä sinun tarvitse pelätä, että ohjeeksi tulee heittää remmissä räyhäävää koiraa kolinapurkilla.
Muista myös, että kipu voi aiheuttaa muutoksia koiran käytökseen. Tarvittaessa käytä koira eläinlääkärissä varsinkin, jos käytös muuttuu äkisti.
On myös kehitetty erilaisia testejä, joilla arvioidaan koiran ominaisuuksia ja käyttäytymistä. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnetesti, MH-luonnekuvaus sekä smartDOG-testit.
Kirjoittaja
Tuulia Aherikko, ELL eläinlääkäri, koirakasvattaja (kennel Tuituin) ja eläintenkouluttajan ammattitutkinto -opiskelija
